by Rocco » Mon May 21, 2012 10:13 pm
Syy on pitkälti kausi kerrallaan valmennusajattelussa ja pelaajan oman biologiseen ikään liittyvä. Kun seurassa pienestä junnusta lähtien ollut maalivahti tulee C2-C1 ikäiseksi, ovat samassa ikäluokassa olevien pelaajien biologiset iät 2-4 vuoden haitarissa. Toisin sanoen samat 14-16 vuotiaat junnut voivat samanikäisinä olla fyysisesti useiden vuosien päästä toisistaan. Toinen maalivahti ajaa melkeimpä partaansa ollen reilusti yli 170 senttinen toisen ollessa reilusti alle 160 senttisen. Kun valmennuksella monasti ei ole kykyä saati halua katsoa pidemmälle kuin vain vuosi kerrallaan, missä ulosmitataan paras mahdollinen kilpailullinen saavutus käsissä olevalla joukkueella - saa myös maalivahdit väistyä naapurikylän kaverin tieltä.
Tästä eteenpäin on pitkälti omasta tahdosta kiinni miten saa kehitettyä itseään, sillä kun ajastaikaa kuluu vuodesta komeen, ollaan taas tilanteessa missä "jätti" ei olekaan enää edellä vaan "kääpiö" on paitsi mitoiltaan saavuttanut myös mennyt taidollisesti ohi.
Tällöin ovat jo muut seurat ehtineet tarjoamaan valmennuksen, koulutuksen ja peliajan jonkin toisen seuran riveistä. Hyvä niin, sillä lyhytnäköistä toimintaa tekevät monet, monet ns. suurseurat ja joukkueet. Kuitenkin aniharva nuorena syttyneestä jaksaa käydä läpi C-B-A junioriputken. Tosiasia on, että se C-ikäisenä sivuun työnnetty on lopulta se, joka pelaa vielä aikamiehenäkin.
Tilanne muuttuisi oleellisesti mikäli SJL muuttaisi säänöt siten, että pelaajan ikä, ei määrittäisi sitä missä juniorijoukkueessa pelaa ( D-C-B-A) Kriteerinä tulisi nimenomaan olla sekä henkinen, että fyysinen kypsyys. Tämä myös poistaisi nyt tapahtuvat luvattoman suuret drop-outit.