Mentaaliharjoite

[graft72]

Paljon on kirjoituksia eri tekniikoiden harjoittelusta, pelitilanteista yms. mutta miten on tuon tunnepuolen ja pääkopan kunnossapito?

Minkälaisia kokemuksia on mentaaliharjoitteista jos niitä on ollut maalivahdin näkökulmasta ja myös kuinka valmentajat kokevat mentaalipuolen harjoituksen?

[Ale]

Pikaisesti vastattuna, sitä tärkeämpää mitä vanhemmaksi tullaan ja kovemmalla tasolla pelataan.

Itse olen käyttänyt paljon rentoutus- ja mielikuvaharjoituksia. Tämähän on osa-alue, mikä paranee harjoittelulla ihan kuin mikä muu tahansa juttu.

Vanha sanonta, "toistoja, toistoja" sopii myös mentaalipuolen kehittämiseen.

Ale

[goalie#29]

Itse olen aloitellut Jääkiekkoliitolta saatavalla CD:llä, jonka tekemisestä on vastannut Minna Marsh. Kaikkein tärkein oppi, minkä tuosta on ammentanut, on hengityksen käyttäminen keskittymisen parantamiseen. Lisäksi ajatus siitä, että paineet ovat vain ajatus mielessä ja, että itse voi päättää ajatteleeko positiivisia vai heikentäviä asioita päässään.

SJL - CD-äänite maalivahtien psyykkisen valmennuksen kehittämiseksi nyt myynnissä

[beaver]

Hieno homma tuo, että Minnan cd leviää veskareiden keskuudessa. Eihän se korvaa mentaalivalmentajan fyysistä läsnäoloa, mutta kyllä siitä apua on, kun kuuntelee ajatuksen kanssa ja miettii omassa päässää, miten voisi itse jatkojalostaa harjoitteita. Lukijana tuossa on muuten Petri Tuononen. Kun aloimme aikoinaan yhteistyön Minnan kanssa, niinsen jälkeen likalla on sitten ollut kysyntää hiukan enemmänkin, hyvä niin.

[Taz]

Hieno homma tuo, että Minnan cd leviää veskareiden keskuudessa. Eihän se korvaa mentaalivalmentajan fyysistä läsnäoloa

Tähän heittäisin kommentin, että kannattaisi mielestäni painottaa, että urheilija itse ottaa suurimman "valmennusvastuun" mentaaliharjoittelusta ja mentaalivalmentaja on vain konsultin asemassa ohjaamassa oikeaan suuntaan. Toki aloitettaessa hommaa ohjaus pitää olla tiivistä mutta pään sisälle ei näe kuin yksilö itse joten omaa vastuuta olisi syytä korostaa.

Tätä perustelen sillä että ei ehdollisteta urheilijaa liikaa jonkun ulkopuolisen läsnäoloon vaan kannustetaan ottamaan oma vastuu mentaalialueesta eli siitä alueesta, jonka jokainen tuntee parhaiten itse. Jos mielen puolella krakaa (eli siis puhutaan kiekkopelosta, ottelujännityksestä tms. jutuista) niin aika vaikea on niihin ulkopuolisen antaa ohjausta ellei tahtotila lähde pelaajasta itsestään. Toisin sanoen voit nähdä paljonkin merkkejä mutta jos ne urheilijan toimesta "ammutaan alas" niin vaikea niihin on vaikuttaa.

Minkälaisia kokemuksia on mentaaliharjoitteista jos niitä on ollut maalivahdin näkökulmasta ja myös kuinka valmentajat kokevat mentaalipuolen harjoituksen? Oma kokemukseni on että otetaan joskus tosissaan mutta pääsääntöisesti sitä juttua mikä on puuhastelua ja ajanhukkaa. Itse olen todennut että vaatii (ironista kyllä) henkisesti vahvan valmentajan joka uskaltaa viedä mentaaliharjoitteita sille tasolle kuin pitäisi. Mitä alemmas sarjaportaissa mennään sitä vahvempaa on vastarinta (oma näkemykseni).

Pitää tutustua tuohon tuotteeseen, hyvä että tätä osa-aluetta, mikä on mielestäni kaikista aliarvostetuin, nostetaan ylöspäin. Olkoon viime Stanley Cup-finaalisarja tästä esimerkkinä; katsokaa haastatteluja ja pohtikaa, kumpi maalivahti oli henkisesti vahvempi ja huokui itseluottamusta antaen joukkueelleen hyvän selkärangan? Pieniä juttuja mutta niin tärkeitä....

[Jürgen]

Väsynyt, kulunut ja kymmeneen tuhanteen kertaan kerrottu juttuhan on Suomen jääkiekkomaajoukkueen 70-luvun lopun mentaaliharjoite Hotelli Hesperian kokoushuoneessa. Miehet makuulle lattialle ja valot sammuksiin ja psyykkaaja lataamaan MM-kisoihin valmistautuvien pelureiden pääkoppia. Jonkun aikaa meni psyykkaajan psyykatessa, kunnes X-pelaajalla alkoi keittämään ja hän ponkaisi ylös ja totesi kovalla äänellä, että "Kyllä Neuvostoliiton jokainen pelaaja on parempi kuin minä". Muu joukkue räjähti nauruun, paitsi maalivahti Z, joka oli jo ehtinyt nukahtaa psyykkauksen aikana, ja veteli sikeitä unia.

Olen kuullut yllä olevan jutun jo lukemattomia kertoja, ja niin on varmasti moni muukin. Tuo X-pelaajan ja Z-maalivahdin nimi vain muuttuu lähes joka kerta kun tarina kerrotaan. Useamman kerran on silti muistaakseni mainittu pelaajaksi Timo Sutinen ja maalivahdiksi Antero Kivelä. Samapa tuo keitä todellisuudessa olivat, mutta jutun jatko on vielä hurjempi. Ko. kisoissa sitten Suomi nousi sensaatiomaisesti Kanadan ammattilaisia ensimmäisen erän jälkeen 1-4 tilanteesta 7-4 voittoon. Seuraavassa pelissä Suomi johti Tsekkoslovakiaa vastaan 4-1, mutta hävisi lopulta 4-7.

Loppujen lopuksi ko.kisat meinasivat olla täysi mahalasku. Suomen A-sarjan paikka varmistui vasta viimeisessä pelissä Itä-Saksaa vastaan. Tuohon aikaan jääkiekon MM-kisoissa pelasi ainakin kaksi maailman parhaisiin kuuluvaa joukkuetta, Nliitto ja Tsekkoslovakia. Ja tuohon aikaan IIHF:llä ei ollut taloudellisia paineita pitää Saksaa (tuolloin Länsi-Saksaa)keinolla millä hyvänsä A-sarjassa sponsoritulojen takia. Tuolloin MM-kisojen A-sarjassa pelasi kahdeksan joukkuetta ja käytännössä jokaisessa pelissä oli panosta. Nykyaikaisia MM-irvikuvakisoja ei voinut kuvitellakaan tulevan vastaan tulevaisuudessa.

Noh, se muisteluista. En ole tutustunut vielä tarkemmin tuohon cd:hen, eikä siinä mitään. Petri Tuononen ja Beaver on mv-valmentajia joita kunnioitan ja varmasti olen tarkkaan kuunnellut ja tulen kuuntelemaan mv-peliin liittyvissä asioissa. Olen lukenut lukemattomia psyykkisen ja mentaalisen valmennuksen ja itsekasvatuksen kirjoja, sekä käynyt lukemattomilla luennoilla ja seminaareilla jne. jne. Oikeastaan kaikkea tätä voi sanoa suureksi oravanpyöräksi, jossa keskenäänsekoitettuja metodeja on yhtä paljon kuin opettajia. Periaatteessa mitään uutta ja mullistavaa ei keksitä, vaan vanhoja juttuja miksataan ja jonkun verran kehitellään. Esimerkiksi en tiedä antaako Marsh cd:llä useampiakin ohjeita tähän hengitykseen:

hengityksen käyttäminen keskittymisen parantamiseen

Mutta tämä hengityksen tarkkailuhan on yksi meditoinnin ja monen joogatyylin peruslähtökohta. Jotkut gurut määrittävät tiukasti oman hengitystyylinsä jota jokainen hänen oppilaansa tulisi käyttää keskittymiseen: laskee yhdestä kymmeneen uloshengitysrytmin mukana ja aloittaa sen aina alusta lienee yleisin tapa meditointikeskittymisen opettelussa.

Fiksummat gurut antavat oppilaille enemmän työkaluja hengitykseen ja muuhun keskittymiseen; tämä yhdestä kymmeneen lasku, sitten vaikka keskittyminen vain siihen miten ja miltä hengitys tuntuu palleassa tai vaikka sierainten ulkopinnoilla, tai sitten keskittyminen hengitykseen kehon kautta, eli keskittyy kehon tuntemuksiin ja sitä kautta tulevaan hengitysrytmiin jne. jne. etc. etc. Näistä kaikista oppilaat sitten voivat valita itselleen kaikkein sopivimman ja toimivimman.

On toki tunnettua, että esimerkiksi koripallon vapaaheittoja mentaalisesti treenaamalla on saatu hyviä tuloksia myös itse fyysiseen suoritukseen. Miksi ei myös maalivahtipelissä voi jotain perusjuttuja treenata mielikuvallisesti, mutta siinä vaiheessa kun mennään itse pelitilanteeseen, muuttujia on niin paljon, että mielikuvatreeni muuttuu käytännössä mahdottomaksi. On myös se, että kuinka paljon kannattaa mentaalisesti treenata, ettei juttu muutu turhaksi päässä jauhamiseksi, josta on vain haittaa. Joskus ja aika usein kannattaa relata täysin kiekosta, että alitajunta pääsee työskentelemään täysillä ja tuo uusia ratkaisuja juttuihin. Mentaalitreeni on mielestäni yksilöllisistä treeneistä yksilöllisin, joka sopii yhdelle ei sovi toiselle tai kolmannelle. Yksi tarvitsee keskittymistreeniä, yksi kykenee käsittelemään ja analysoimaan asiat omassa päässään, yksi hermostuu ja herpaantuu helposta mokasta, kun toinen saa siitä lisävoimaa jne. jne.

Siksi mielestäni tämä Beaverin neuvo on kultaakin kalliimpi:

kun kuuntelee ajatuksen kanssa ja miettii omassa päässää, miten voisi itse jatkojalostaa harjoitteita