Maalivahtien käyttämä Reverse VH (ruotsissa SMS) tekniikka on yleistynyt viime vuosina ja meillekin on tullut asiasta paljon kyselyjä. Milloin, miten ja miksi, seuraavassa yhteenveto perusasioista Reverse VH:ta käytettäessä.
Ensiksi pitää tehdä selväksi, että tämä(kään) tekniikka ei ole yksi ja ainoa autuaaksi tekevä tapa pelata tolpalla, vaan se on vaihtoehto, jossa pitää huomioda asioita maalivahdin fyysisten ja pelitaidollisten ominaisuuksien mukaan. Tekniikka ei sovi kaikille, vaan maalivahdilla tulee Reverse VH:ta käyttettäessä olla riittävät liikelaajuudet lonkkien alueella ja keskivartalossa, sekä hänen on omattava riittävä pelinymmärrys- ja pelinlukutaidot. Myös isosta koosta on maalivahdille etua Reverse VH:ta käytettäessä. Reverse VH:ssa on kuitenkin hieman soveltamisen varaa, joten useimmat maalivahdit saattavat saada siitä toimivia työkaluja itselleen, vaikka täydellinen tekniikan hallitseminen ei syystä tai toisesta onnistuisikaan. Reverse VH:n käyttö vaatii myös tiukasti paikallaan pysyvät maalit (asia mikä ei aina suinkaan ole itsestäänselvyys) jotta niitä vasten voi liukua ja ponnistaa.
Reverse Vh on tarkoitettu käytettäväksi lähitilanteissa, jolloin kiekko on maalin kulmalla tai maalin takana. Kiekon ollessa kauempana, esim. kulmassa, on parempi seistä pystyasennossa, jolloin reagoiminen on helpompaa. Myös kiekon ollessa maalin takana tulee lukea onko olemassa välitön uhka kulmalta nousulle tai päätysyötöllä ja tämän mukaan päätettävä onko Reverse VH sopiva kyseiseen tilanteeseen. Eurooppalaisessa isossa kaukalossa on yleensä parempi pysyä pystyssä ja mennä jäihin vasta kun kiekko nousee päätyviivan tuntumaan.
Reverse VH:n edut ovat etutolpan tiivis peittäminen, sekä harjoittelun myötä saavutettu helppo liikkuminen tolpalta tolpalle.
Haittapuolina ovat vaativa tekniikka, sekä kovat fyysiset vaatimukset. Väärin käytettynä, esim. liian aikaisin jäihin putoaminen tai pelitilanteen riittämätön lukeminen, on olemassa riski että maalivahti pelaa itsensä ulos tilanteesta, tai avaa tilaa suoralle laukaukselle.
Kaksi tapaa sijoittua tolpalle
Tolpalle sijoittumiseen on kaksi tapaa. Luistimen terä kiinni tolpassa, jolloin jatkoliikkuminen on helpompaa ja tolppaa voi tehokkasti käyttää tukena ponnistettaessa joko toiselle tolpalle tai vastaan. Jos maalivahdin liikelaajuudet eivät ole riittävät, aiheuttaa tämä tapa haasteita saada ylävartalo tiiviisti tolppaan kiinni. Myös tolpan ”löytäminen” suoraan liikkeestä vaatii paljon harjoittelua.
Toinen tapa on viedä luistin maalin sisään ja asettaa patja säären kohdalta tolppaa vasten. Patja löytää helpommin tolpan liikkeestä ja tällä tavalla saadaan myös vaivattomammin ylävartalo tolppaan kiinni ja etukulma suljettua. Tästä asennosta on kuitenkin vaikeampi ponnistaa vastaan peittämään laukauksia.
Reverse VH:ta käytettäessä tulisikin maalivahdin löytää mv-valmentajan avustuksella itselle sopiva vaihtoehto.
Kädet tulee pitää siten, että tolpan puoleinen käsi peittää mahdolliset reiät tolpan ja vartalon välistä ja toinen käsi on valmis reagoimaan laukaukseen. Tuikkausta tulee käyttää säästeliäästi, koska sen epäonnistuessa paino kaatuu väistämättä eteen. Mailalla on kuitenkin hyvä katkaista kulmalta nousut sekä päätysyötöt jotka tulevat läheltä tolppaa. Hanskapuolen tolpalle sijoittuessa mailan lavan paikkaan tulee kiinnittää huomiota. Väärässä kohdassa pidettynä kiekko pomppaa helposti lavan kautta jalkojen välistä maaliin.
Tolpalla paino tulee pitää edessä, jotta asento on tukeva ja liikkumisvalmius säilyy.
Ankkurijalka
Reverse Vh asennossa painottoman puolen jalkaa kutsutaan ankkurijalaksi. Ankkurijalan käyttö on koko tekniikan avain ja sillä pidetään asento tiiviinä tolppaa vasten, sekä sen avulla liikutaan tolpalta tolpalle ja käännytään tolpalta ulos. Ankkurijalan terä tulee olla koko ajan tiukasti jäässä, jotta reagointi- ja liikkumisvalmius säilyy. Ankkurijalalla pidetään myös tasapaino ja etukulma kiinni tilanteissa, missä kiekko on aivan tolpan juuressa ja vastustaja survoo kiekkoa maaliin väkisin.
Liikkuminen
Ankkurijalan lisäksi liikkumisessa on avainasemassa ylävartalon kääntäminen ja painon siirto. Niinkuin missä tahansa muussakin maalivahdin liikkumisessa, hartialinja tulee kääntää aina liikkeen mukana, jotta liike saadaan suunnattua oikeaan suuntaan ja rintamasuunta pidettyä kiekkoa kohti. Maalivahdin tulee myös ymmärtää milloin tolpasta pitää ponnistaa vastaan peittämään kiekon liikkuessa päädystä siniviivaa kohti.
Reverse VH ei saa passivoittaa eikä tehdä laiskaksi!
Oheisessa videossa Rasmus Tirronen ja Erno Suomalainen harjoittelevat Reverse VH:ta FinnGoalie maalivahtikoulun Jack Hartiganin (Halifax, Nova Scotia, Canada) kanssa. Huomaa molempien maalivahtien yksilölliset erot tekniikan käytössä.
