Moderni maalivahtipeli ja sen vaatimukset mailan valinnan suhteen

Moderni maalivahtipeli ja sen vaatimukset mailan valinnan suhteen
21/07/2004 Jukka Ropponen
Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someonePrint this page

21.7.2004

Tähän saakka maalivahdin mailan valinta on aina perustunut perusasennon mukanaan tuomiin vaatimuksiin, sillä vanhanaikainen uskomus viime vuosiin saakka on ollut se että ”kaikki torjunnat suoritetaan perusasennosta” tai siihen ainakin pyritään. Näin ei asianlaita enään ole kuitenkaan, sillä nykyaikainen maalivahti tekee torjuntansa aika lailla tuosta uskomuksesta poiketen.

Kun aloitin tutlkimaan tätä asiaa tarkemmin kaudella 2002-2003 valmentaessani Jokereiden maalivahteja niin hyvin pian sain asialle faktapohjaisen vahvistuksen. Esimerkiksi Kari Lehtonen teki torjunnoistaan liigaotteluissa yli 92% jään kautta siten että yksi tai molemmat polvet olivat jäässä.

Tuon kauden aikana teimme aika tavalla töitä juuri mailakäden ja sen asennon kanssa jäässä oltaessa ennen kaikkea V-asennossa jota Kari käyttää erittäin tehokkaasti. Lyhentämäällä otekorkeutta saimme mailakäden siirrettyä optimaaliseen paikkaan siten että kilpi on aina perusasennossa sekä V:ssä juuri kropan ja patjan sivulla mahdollistaen näin 3 asiaa: 1) Maksimaalisen peittopinnan 2) Torjuntaliikkeet vain yhteen suuntaan jolloin ne nopeutuvat eikä MV:n tarvitse harjoitella/lukea useampia torjuntaratoja 3) V-asenossa ei maalivahdin mailakäden alle jää enään ”perinteistä” aukkoa koska maila ei pakota kilpeä enään ylöspäin jäässä pelattaessa.

Alla olevat kuvat demostroivat mailan vaikutusta hyvin.

Korkeampikin otekorkeus toimii aivan hyvin perusasennossa. Tässä maalivahti on levittänyt asentoaan hiukan pelatessaan matalamman otekorkeuden mailalla.

Ero ja vaikutukset alkavat näkyä toden teolla kun maalivahti pelaa V-asennolla ja maila työntää käden liian ylös. Oikean mittainen maila sallii kilpikäden oikeaoppisen asennon myös jäässä modernilla V-asennolla pelattaessa.