Kopit alkaa tarttumaan

Kopit alkaa tarttumaan
01/08/2011 Jukka Ropponen
Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someonePrint this page

Viime viikolla saimme yhden tärkeän vaiheen päätökseen tämän kesän harjoittelussamme kun kuuden maalivahdin ryhmästämme kaikki 4 Euroopassa pelaavaa byyraria siirtyivät omien joukkueidensa mukaan näiden aloittaessa yhteisharjoittelun. Nyt onkin hyvä aika tehdä katsaus siihen missä kunnossa itse kukin on tässä vaiheessa.

Ari Sulander
Aloitetaan katsaus ikinuoren Sulon kautta. Vaikka mittarissa on jo 42 v ei se näy jäällä juuri mitenkään. Sulon on vetänyt treenejä siitä saakka kun ZSC:n kausi päättyi lukuun ottamatta kahta lomaviikkoa. Seuran testeissä tulokset ovat parantuneet edellisestä kaudesta ja suurin syy siihen on varmasti miehen tunnollinen asenne työntekoon (7-11 harjoitusta viikossa) sekä uudet metodit kuten TRX harjoittelu jolla ollaan saatu Sulon keskikroppaa eli corea vahvistettua huomattavasti. Sen olen huomannut että Sulon ohjelmissa on erityisen tärkeätä kiinnittää huomiota harjoittelun ja levon suhteeseen, sillä palautuminen ei suju kunnolla jos kuormitusta tulee liikaa. Juuri sen takia on ollut ensirvoisen tärkeää että jokainen valmennettavistamme tekee fyysisen harjoittelun oman henkilökohtaisen ohjelman mukaan joka on aina viikottain tehty juuri yksilön tarpeita ja ominaisuuksia vastaaviksi. Tämä kesä Sulon kanssa oli siitä mukava ettei kovin suuria teknisiä korjauksia tarvinut tehdä muuten kuin varmistaa perusteiden toimivuus ja erityisesti se että kropan kääntö poikkiliikkeessä saatiin kunnolla mukaan. Samoin jouduttiin potkun saattoa tehostamaan koska uuden toimittajan varusteet ovat niin erilaiset kuin Brian’sit joilla Sulo oli tottunut pelaamaan edelliset 5 kautta.

Nikke Bäckström
Viime kaudella tullut olkapäävamma viivytti harjoittelun aloitustamme joitain viikkoja ja alkuun teimme melko varovaista treeniä tuon vamman vielä oireillessa. Onneksi hommasta selvittiin ilman leikkaushoitoa ja täystehoiseen harjoitteluun päästiin käsiksi kesäkuun loppupuolella. Niken kanssa olemme huomanneet saman asian kuin Sulonkin kanssa eli keskikroppa ei ole riittävän vahva pelin asettamille vaatimuksille ja rasitukselle. Sitä on kuitenkin viety paljon eteenpäin ja perinteisiin punttitreeneihin emme ole kajonneet kuin muutaman kerran. TRX harjoittelulla ollaan pystytty hoitamaan suuri osa voimatreeneistä. Itse lajiharjoitelussa olemme keskittyneet poistamaan kauden aikana tullutta pahaa tyylirikkoa jossa Niken painopiste siirtyy aivan liian eteen ja tuloksena on usein ollut romahtaminen “nenälle” pelitilanteissa. Homma on mennyt paljon eteenpäin, mutta töitä riittää edelleen elokuun ajalle että saadaan asia kuntoon ennen Minnesotan treenileirin alkua.

Bernd Bruckler
On ollut todella ilo todeta kuinka Brucks on mennyt eteenpäin roimasti joka kesä ja nyt mies näyttää aivan eri maalivahdilta kuin se kaveri jonka kanssa aloitimme uudestaan työt muutama vuosi sitten. Silloin meillä meni lähes koko kesä Bluesin aikana opittujen täysin väärien tekniikoiden poistamiseen kun nyt päästiin sitten jo oikeasti kehittämään tekniikkaa ja liikkumista aivan eri tasolla. Brucksin liikkuminen on tällä hetkellä uudella tavalla pehmeää ja samalla nopeaa eikä mies enään revi ja raasta niin kuin ennen vaan liikkeet alkavat näyttää vaivattomilta. Käsien asennot on saatu korjattua melko hyvin vaikkakin räpylän kanssa teimme kompromissiratkaisun sillä ideaaliasento olisi ollut liian suuri muutos. Näistä asioista päätämme aina yhdessä maalivahdin kanssa ja keskustelujen ja videoaanlyysien avulla haemme oiket ratkaisut. Peliasennon tasapainon kanssa on vielä jonkin verran töitä ja sitä siirrämmekin koko ajan eteenpäin. Fyysisesti mies on aina ollut huippukunnossa ja niin on asia tänäkin kesänä. Sibir Novosibirsk saa riveihinsä hyväkuntoisen maalivahdin jolta odotan paljon parempia otteita kuin edellisinä kausina Nizhni Novgorodin riveissä.

Mikko Rämö
Tämä oli toinen kesä kun vastasin Mikon harjoittelusta ja kuten yleensäkin, niin yksi vuosi on liian lyhyt aika saada optimaalisia tuloksia maalivahtivalmennuksessa. Nyt toisena kesänä tulokset näkyvät paljon paremmin kuin viime vuonna ja Mikon kroppa pystyy vastaanottamaan asioita paremmin, kestää kovempaa treeniä ja palautuminen on nopeampaa. Mikko on tällä hetkellä täysin liigatasoinen maalivahti joka nykykunnossaan mahtuisi suurimpaan osaan liigajoukkueista. Ei ole kovin rohkea veikkaus sanoa että KooKoon mv-peli tulee olemaan mestiksen parasta kunhan vaan Mikko säilyy terveenä. Tämän kesän aikana tulee suurin parannus juuri tuolta fysiikan puolelta joka sitten välittyy kentälle myös. Vaikka miehen liikkuvuudessa jne onkin puutteita korvaa hän ne loistavasti pelinlukukyvyllään. Oli myös hyvä että KooKoon mv-valmentaja Petri “Löysä” Levänen oli mukana harjoituksissamme muutaman viikon ajan, sillä henk.koht valmennussopimuksemme kattoi vain kesän ajan ja nyt Mikko jatkaa sitten työtä Kouvolassa Löysän kanssa.

Lukas Flueler
Isokokoinen Svetsin poika menee eteenpäin suurin harppauksin ja kisaa Sveitsin passin saaneen Sulon kanssa peliajasta ZSC:n maalilla. Lukin suurin haaste onkin nyt korvien välissä. Tyytyäkö siihen että pelaa hyvällä palkalla Sveitsin pääsarjassa, vai pitääkö tavoitteet suuremmissa ympyröissä. Mahdollisuuksia ja raameja on. Kesän aikana ollaan jatkettu Lukin pelin aktivointia joka saatiin viime vuonna hyvälle alulle. Suuresta blokkaavasta maalivahdista joka ennen vain putosi alas ja pyrki peittämään mahdollisimman paljon on hyvää vauhtia kehittymässä modernilla tyylillä pelaava ja liikkuva maalivahti. Perustekniikat on saatu ajettua sisään ja muutokset tehty, mutta nyt ne tulee saada automatisoitua eli edessä on suuri määrä oikeita toistoja että liikkeet tulevat sitten myös peleissä selkäytimestä.

Rasmus Tirronen
Rassella on edessä suurin hyppäys pelillisesti kun mies siirtyy North American Hockey Leaguen Topekan joukkueesta paljon nopeamman jääkiekon pariin Merrimackin 1-divisioonan yliopistojoukkueeseen. Onneksi tuo pesti on 4-vuotinen, sillä tuollaista hyppäystä ei kovinkaan moni tee heti ensimmäisenä vuonna vaan se vaatii työtä ja harjoittelua. Rasse on hiukan saman tyylinen tapaus kuin Fluelerkin ja agendalla on ollut fysiikan kuntoon laitoin lisäksi liikkuvuuden modernisointi. Alkuun näytti siltöä että turhaa hosumista ei saada millään pois , mutta sitten heinäkuun alkupuolella alkoivat opit purra ja siitä eteenpäin miehen tekniikka on ottanut suuria harppauksia eteenpäin. Voi olla että koventunut fyysinen harjoittelu vei alkuun veronsa ja sen vuoksi kesti aikansa ennen kun saimme oppeja perille tekniikan puolella. Rassen kanssa projekti on vasta aluillaan, mutta kaiken mennessä nappiin pitäisi Rassen olla Merrimackin ykkönen parin vuoden päästä ja kun yliopiston päästötodistus on kädessä pitäisi olla myös mahdollista jatkaa pelejä suuren veden takana ammatikseen. No goals – no glory eli rohkeasti vaan isojen tavoitteiden perään.