by Petu67 » Fri Feb 13, 2009 11:13 am
Kuten tästäkin keskustelusta huomaa, niin "uusi pelityyli" tarkoittaa hyvin monille herkempää jäihinmenoa, joten jatketaan osittain samasta asiasta.
Aloitettuani ikämies/höntsäkiekkoilun uudelleen vuosi sitten ja saatuani syksyllä uudenaikaiset perhostyylin-patjat, olen luonnollisesti yrittänyt omaksua nykyaikaisempaa tyyliä vähäisilläkin jäämäärillä. Olen kuitenkin todennut tällä iällä fysiikan olevan sen verran vastaan varsinkin polvissa, etten yritäkään pelata pelkästään perhos-tyylillä, vaan hybridityylillä, jossa lähilaukauksissa pyrin peittämään jään mahdollisimman tehokkaasti, mutta kuitenkin mahdollisimman pitkään pystyssä pysyen. Kuten tuossa joku toinenkin totesi, niin pysymällä pystyssä mahdollisimman pitkään jaksaa paljon paremmin varsinkin kovassa kiekkosateessa. Jokaisen pitää siis itse pystyä arvioimaan oma pelityylinsä ja mahdollisuutensa uusien tyylien suhteen. Väkisin ei kai tarvitse ja voi omaksua, sillä torjua voi hyvin erilaisillakin tyylillä.
Liian aikainen jäihinmeno on hyvin suhteellinen asia. Mitä lähempänä veskaria peli/kiekko on, sen herkemmin/aikaisemmin jäihin voi mielestäni mennä (= Mitä lähempänä kiekko on, sitä vähemmän on tilaa ylhäällä). Kyseessä on siis yläkulmien peittäminen mahdollisimman pitkään, sillä yläkulmien avaaminen on kai se suurin ongelma liian aikaisessa jäihin menossa, ja jäihin menossa on aina mukana aavistamista. Jäihin mentäessä tulisi vain peittää riittävän laajasti ja tiivisti alaosat, eli torjunta-asennon pitää olla tasapainoinen ja harjoiteltu.
Varsin usein näkee, että varsinkin jalkojen väli jää auki ja maila ei ole jäissä, jolloin mahdolliset kiekon viime hetken suunnan vaihdot aiheuttavat mahdottoman tehtävän sulkea jalkoväli viime hetkellä. Itselläni on varmasti samaa vikaa, koska pienikokoisena maalivahtina yritän saada jalat mahdollisimman levälleen, kun ikäkään ei salli enää polvien riittävää taivuttamista sivulle. Toinen huomioni, jonka olen tehnyt joidenkin Itä-Eurooppalaisten maalivahtien kohdalla on, että he torjuvat liian kapealla, perinteisellä polviasennolla (Myllys!), ja maila ei ole jäässä, kuten pitäisi, ja niin he eivät myöskään pysty reagoimaan suunnan muutoksiin, jos kiekko meneekin kulmiin. Tasapainoisella ja harjoitellulla perusjäätorjunta-asennolla torjuu paljon todennäköisemmin ohjatutkin laukaukset, ja kaukolaukauksissa ei mielestäni tule mennä tarpeettomasti jäihin, jos varsinkaan vastustajia ei ole edessä tai lähistöllä yrittämässä kiekon ohjaamista tai reboundeja.
Eräs liian herkän jäihin menon aiheuttama lisähaitta on etukulmasta irti liukuminen, jota on nähty viimeaikoina kansainvälisissäkin peleissä oman liigamme lisäksi. Olen todella yllättynyt, että miksi suht. isokokoisetkin veskarit onnistuvat aukaisemaan etuyläkulmansa tai tolpanjuuren, kun mihinkään ei tarvitsisi ryntäillä, vaan peittää vaan riittävän pitkään. En ymmärrä miksi tolpasta pitää irrota, jos kiekkoa pelataan muutaman metrin päässä ja juuri sillä puolella, mihih tolppaan "nojataan". Minulle kyllä korostettiin aikoinaan maalivahtivalmennuksessa todella tiukkaan sävyyn tolpissa kiinnipysymistä ja niiden nopeaa sulkemista, että hyvin harvoin kulmia aukaisen, eikä vanhanaikaisiakaan juuri mene, jos vaan jotenkin pysyy pystyssä. Ja yksi hyvä, kyseenalainen, puoli tolppia tiukasti pelatessa on myös, että maali saattaa siirtyä paikoiltaan, kun pelaa rajusti tolppaa vasten esim. heittäytyessä. Tosin huippuliigojen maalit on niin tiukasti kai paikoillaan, että ne ei mihinkään lähde.
Kaiken kaikkiaan jäihinmeno pitää olla harjoiteltu ja harkittu, jokaiseen pelityyliin oikein sovitettu.