by bona » Thu Mar 15, 2007 8:52 am
Terve foorumilaiset,
Lueskelin mielenkiinnolla tätä keskustelua aiheesta lähteä pelaamaan P-Amerikkaan ja ajattelin kertoa oman stoorini vuodesta Kanadassa.
Sain kipinän Kanadassa pelaamisesta varmaan tuossa 15v. tienoilla ja siitä asti mielessä pyöri ajatus lähteä rapakon taakse tahkoomaan junnulätkää.
Lähtö tapahtui syksyllä -97, olin juuri täyttänyt kahdeksantoista ja siirtymässä Jokereiden B:stä A-junnuihin. Määränpääksi muodostui kuitenkin London Ontariossa, jossa ensin otin osaa Jukan vetämälle High Intensity maalivahtileirille.
Sitten alkoi pelipaikan metsästys try-out systeemillä ja minut valittiin mukaan London Nationalsin leirille. Kyseinen seura oli OHL joukkue London Knightsin farmijengi OHA Jr-B sarjassa. Systeemi oli sellainen, että joka päivän jälkeen pukukoppiin tuli lista ja jos oma nimi löytyi paperista olit tervetullut huomenna jatkamaan taistelua. Tahkosin kaikki 5 päivää leirillä ja sitten tuli kutsu GM:n luokse. Siellä minulle ilmoitettiin, että taidot kyllä riittäisivät, mutta seurassa ei ennen minua ole ollut yhtään eurooppalaista eikä minun kohdalla tehdä poikkeusta.
Edessä oli sitten pettymyksenjälkeen pikaisesti uuden jengin metsästys ja lentolipuissakin rupesi paluupäivä jo häämöttämään. Sitten sain tideon, että samassa OHA Jr-B sarjassa pelaava Strahtroy Rockets etsii ykkösmaalivahtia ja sain kutsun heidän viimeiseen harjoitusturnaukseen näyttämään osaamista. Muistan, että mut lyötiin askiin heti turnauksen avauspeliin ja oli nuorelle pojalle jännittävä kokemus ensinnäkin marssia pukukoppiin tuntemattomien kavereiden sekaan ja sitten piti vielä onnistua sataprosenttisesti pelihommissa. Sain ainoastaan sen yhden pelin aikaa näyttää, koska muille veskareille oli jo ennen turnausta luvattu peliaikaa.
Peli kulki onneksi kuin unelma ja nollapeli plakkarissa oli mukava riisua kamoja matsin jälkeen. Juuri kun olin saanut kamat niskasta tuli seuran johtoa pieni lappu kädessä ja mua pyydettiin laittamaan nimi kansainväliseen transfer cardiin. Tunne oli aika sanoinkuuvaamaton, siitä alkoi sitten mun kausi Strahtroyssä.
Kausi sujui kaikinpuolin hienosti, perhe jossa asuin oli mitä parhain ja peli kulki mukavasti. Sarjan taso oli Suomen A-junnujen sm-liiga tasoa, seuraava askel olisi ollut OHL ja se on tasoltaan sitten jo lähempänä Mestistä. Muutaman kerran pääsin treenaamaan London Knightsien mukana ja homma on tolla tasolla jo aika pro-luokkaa. Kaikki toimi kuin liigajoukkueilla, hallit, pukukopit, huolto ja varustehommat.
Vuodesta jäi paljon hienoja muistoja käteen ja suosittelen kaikille lähtöä todella lämpimästi. Pelillisesti pieni kaukalo toi omaan toimintaan paljon sähäkkyyttä ja varsinkin henkisellä puolella kasvu oli melkoista. Uusi maa, uudet kaverit ja selviytyminen yksin vieraalla kielellä.
Välttämättä toi mun reitti ei ole niitä helpoimpia ja usko omaan osaamiseen pitää säilyä huonoinakin hetkinä. Junnusysteemi siellä on aika raaka ja "p***a putoo rattailta" saa ihan uuden merkityksen. Itse suosittelen sinne lähtöä jo 16v-17v ikäisenä, varsinkin jos siellä haluaa luoda uraa ja tavoitteet ovat korkealla. Kanadassa muuten c-b-a ovat tasoja, eli jr-c tasollakin voi pelata parikymppisiä kavereita.
Toivottavasti tämä mun tarina antoi jollekin intoa ja uskallusta lähteä sinne kokeilemaan ja jos jollain on jotain kysyttävää niin vastailen mielelläni!
Bona Hallikainen
ps. Meinas unohtua, että asuin koko kauden Londonissa (Strathroy 20 min ajomatka) ja Vaughnin tehdas sijaitsi 5min kävelymatkan päässä. Siellä tuli sitten vietettyä aikaa vähän enemmänkin!