GoaliePro

Muutaman pelin nähneenä voin aloittaa kommentoinnin ja keskustelun.

Itävalta - Ei vakuuttanut ainakaan eilen USA:ta vastaan. 2 ensimmäistä maaliva veskarin omia längistä ja muutenkin hirveän epätasapainoista pelaamista.

Ruotsi - Markström ei myöskään vakuuttanut osaltaa.

USA - Bishop saa parantaa peliään huimasti. Pelää oudon pystyssä välillä ja sitten taas pitkiä aikoja oudossa toispolvi/lumikola asennossa vaikka peli pyörii kaukana omalta maaliltaan.

Suomi - Raannalla oli edelleen flow päällä. Huima esitys. Ortio, ei toki huono, mutta kiekot pomppi aika lailla ja näki että hermostunut.

Kaiken kaikkiaan maalivahdit ovat pelanneet tasoaan alemmalla. Selkeää sankaria, joka voittaisi pelejä joukkueelle ei ole näkynyt. Paljon on mennyt helponnäköisiä vetoja, joista osaan on hidastuksessa löytynyt osuma matkalla johonkin tai hyvä maski.
Suomen vaiheista Raannalla ei taida olla kuin hävittävää, tuota tasoa voi olla hankala pitää yllä. Joskus tulee huonokin päivä ja sitten on kiinni mihin peliin se sattuu, että kuinka paljon tulee yleisöltä kuraa niskaan. Toivottavasti näin ei kuitenkaan käy.
Ortio oli toisessa pelissään jo varmempi otteissaan, oliko sittenkin jännitystä räpylässä.

Tässä muutamia pikaisia ajatuksia mitä tuli mieleen tähän mennessä nähdystä.

Raannan siirtyminen kansainvälisille kaukaloille onnistui mielestäni paremmin kuin osasin odottaa. Toki tiesin, että Ässien myötä saatu flow-tila oli huipussaan mutta onhan kansainväliset pelit aivan eri tasoa kuin kansalliset pelit jossa on samoja pelaajia ja vastustajia vuodesta toiseen. Toivottavasti käyttää mahdollisuutensa hyödyksi NHL:ssä, jos vain sinne suuntaan on menossa kuten on huhuiltu.

Vaikka kuinka yritän mielessäni asiaa kieltää, oli Enroth kisojen paras maalivahti. Ilman Enrothia (ja Sedinejä...) Ruotsi olisi todennäköisesti päättänyt kisat puolivälierissä Kanadaa vastaan. Kokonaisuudessaan hyviä koppeja, vaikka itse en hänen tyylistään erityisesti pidä. Mutta kukin tyylillään.