by beaver » Mon Nov 29, 2010 5:33 am
Tulipahan käytyä Connecticutissa. Näin pari peliä tuon loman aikana.
Pojilla oli vielä meneillään try outit, kun saavuimme paikalla. Näimme parhaiksi viimeisen ja ratkaisevan pelin torstaina. Kölvi pisteli parastaan, ja päästi yhden ainokaisen maalin ja oli viidestä veskarista ehkä kaikkein
tasapainoisin tuolla kertaa. Jo keskiviikkona hän oli edustanut SKS.ää ensimmäisessä pelissä, jonka he voittivat. Joukkueeseen otettiin normaaliin tapaan 3 maalivahtia. Aika tylyä toisaalta, kun ajattelee,että monet pojat olivat satsanneet kovasti tähän vuoteen ja 50 prosentille pojista koitui Varsity joukkue, joka on ns. kakkosjoukkue Prep Teamille.
Joukkue näytti tosi hyvältä. Tasapainoinen monen ikäluokan joukkue, jonka povataan jopa taistelevan mestaruudesta. Mutta kuten tiedämme, veikkauksilla ei ole mitään painoarvoa, kun kauden lopussa katsotaan todella, kuka on kuka. Joukkeeseen siis valittiin 3 veskaa; 19 vuotias Austin Severson, joka on jo post graduated opiskelija. Eli hän käy vielä yhden vuoden koulua ennen collegeen siirtymistä. En tiedä tarkalleen hänen tilannettaan ja sitä, mihin collegeen hän on menossa. Saanee kuitenkin peliaikaa tästä syystä, ja on muutenkin hyvä kaveri.
Toinen veska on Gianluca Vallini 93-syntynyt Italian 18v-maajoukkueessa esiintynyt kaveri; hyvä tyyppi hänkin. Puhuimme hänen kanssaan siitä, josko hän tulisi ensi kesänä Suomeen hiukan harjoittemaan, ehkäpä Goaliepron leirikin voisi olla asiallinen ratkaisu.
Miikka täydentää tuon kovan maalivahtijoukon 94- syntyneenä ja joukkueen lähes kuopuksena.
Joukkue siis näyttää tosi kovalta ja siitä oli varoittavana esimerkkinä lauantain peli Ontariosta vieraillut Hill Academyn joukkue, joka oli voittanut suurinpiirtein 26 peliä 28:sta tällä kaudella ja kaikki tyyliin 15-0, jopa 18-20 vuotiaita vastaan. Meidän pojilla yksi virallinen peli alla, ja voitto kanadalaisista 5 - 2; kova saavutus. Kun katsoin tuota kanadalaisten peliä, niin väitän, että he olisivat lyöneen Suomen U17 joukkuetta selvästi päihin.
Peli tosiaan on erilaista. Yksinkertaista, nopeasti suuntaa muuttavaa ja suoraviivaisesti maalintekoon päättyvää. Se sopii suomalaiselle maalivahdille kuin nakutettu. Ehkä yksi tärkein syy siihen, että Suomi-molarit pärjäävät rapakon takana, onkin tuo, että Suomessa he joutuvat kovempaan kieputukseen tuosta pelityylistä johtuen. Voi olla, että joudun tilille vielä tästä väitteesta. No tämä on vain minun näkemys.
Toistaiseksi kaikki hyvin rapakon takana. Siellä oli vastassa iloinen, avoin, ja positiivinen veskarin alku, joka oli viime kaudesta muuttunut kuin yö päiväksi. Viime kauden epävarmuudesta Tapparassa ei ollut jälkeäkään. Hyvä niin.
Suositten muillekin todella lämpimästi lähtöä ja näyttää jo nyt siltä,että ensi kaudella näemme poikia tuossa iässä yhä enenevän määrän rapakon takana, tosin muutama molarikin mahtuu joukkoon. Päätöksiä vain pitäisi jo nyt tehdä, että ehtii ensi syksyn lähtöön.
Roppaa eteen...