Suomiko maalivahtimaa - Draft 2008

[Jukka Ropponen]

http://maalivahtiblogi.blogspot.com/

Aika odotetunlainen tulos näin Suomalaisen maalivahtiasian näkökulman kannalta, vaikkakin pettynyt täytyy olla kun Ruotsin kansankotokin pesee meidät näin selkeästi.

Blogissa hiukan lisämietintää tilanteesta ja Kanadan murskaavasta ylivoimasta.

Jukka

[M.T.90]

En tiiä tuntuuks must vaa mutta...Kaikki Lehtoset, Niittymäet ym. kaverit ovat pelanneet vanhemilla varusteilla enemmän, opetellu perusasiat, pelannu enemmän "vanhemmalla" tyylillä.

Nykyää aletaa niin aikasin opettaa ihme V/Perhos/Patjoihinmakaamis tyyliä jolloin peli on blokkaavaa, ei räjähdysmäistä, nopeaa ja monipuolisia liikkeitä. Varusteissa alkanut yleistyä plussatuumat ja yli isot housut ja panssarit, jolloin varusteet "torjuvat", ennen ollu pienemmät varusteet siis sillee, en tarkota hanskoi ja patjatki oli leveemmät mut ei yhtä piiitkät. Eli enemmän ollu pelissä mielestäni liikettä silloin joskus (mun mielestä hyvinä aikoina)

Nykyään luotetaan liikaa varusteisiin ja niiden tuomaan peittävyyteen

Sais nuoret ottaa mallia Brodeurista ja muista kovista luista...

Esim. Matias-veska 11-v kattoo Rangersin pelii: "iskä mie haluun tollaset Lunqvist kamat" isän rahoilla haetaa himokalliit kamat ja kun o hienot kamat niin sit ollaa nii leijoi, eli nykyää uutta kamaa ostetaa iha homonaa, joka kaus uuet vermeet, tärkein on kuitenkin motivaatio, se saa vaihtua joka kaus vahvemmaks ja paremmaks...kaikille vaa iha ***** kaameet kamat ja ajatus peliin ja motivaatio peliin, ei uusiin kamoihin ja viihde-elektroniikkaan; Tietokoneisiin, pleikkareihin yms...

Aikas kaukaa haettua, mutta pienistä asioista se lähtee

Ps. Älkää ottako mitenkää sillee "herneetnenään" asennetta, tää on vaa mun mielipide...EN OLE MIKÄÄN SEN KUMMEMPI ASIANTUNTIJA/PSYKOLOGI VAAN minä, paskaa puhuva nuorisälli Anjalankoskelta ja kyllä, olen niinkin hyvä että pelaan ihan oikeeta Kuntokiekkoa ja ikää on se huimat 18

Perään kuulutan sitä kaivattua Suomalaista Sisua
Eikun pohtimaan toverit

[goalie#29]

Sanoisin tohon, että voi olla jotain perääkin, mutta en usko että vaikutukset näkyisi näin hyvin..

[M.T.90]

Usko pois, se voi näkyy...Maailma muuttuu modernimmaks ja esim. Isoissa kaupungeissa jos asuu/pelaa niin ei pääs harjottelee sillee niinku ennen...Reenii ja ajatusta ja motivaatiota...Tyhmä sanoo Tamimaisesti mut, "Menttaali puolelta se lähtee" ...Pitäs löytyy sitä vitummoista Sisulla höystettyä harjoittelu intoa, se ei riitä et pelaa esim. Hifkin B-Sm joukkuees, ei pidä tuudittautuu siihe et o hyväs jengis/suomen huipputasol, vaan pitää reenata ku ois Suomen paskimmas joukkuees...Nämä kaverit nimittäin osaavat olla ylimielisiä kun pelaavat siellä "huipulla", nähty on ...Ja joillaa on kyl pahoi asenne ongelmii toisia pelureita kohtaan, ei oo enää iha sellast rehtiii pelii tai sellast mitä ennen on nähny

[beaver]

Minä lähtisin kelaamaan asiaa valmentamisesta ja harjoittelusta.
Harjoittelusta en tässä tämän enempää nyt, mutta valmentamisesta voi muutaman sanan lausua.
Onko valmentajilla riittävää ammattitaitoa noin yleensä?
Onko valmentajqalla edes oikeaa motaiivia tekemisilleen?
Päivittävätkö valmentajat tietojaan päivittäin?
Onko valmentamiseen riitttävästi intohimoa, vaikka siitä ei saakaan
korvausta kuin juuri nimeksi?
Valmennetaanko persoonallisuuksia ja yksilöitä?
Laitetaanko kaikki valmennettavat samaan muottiin?
Käyttävätkö valmentajat riittävästi aikaa valmentamiseen?
Käyvätkö he jo junnutasolla kaikissa tareeneissä kesät talvet?
(Tampereellakin on koutsivesseleitä, jotka pyörivät jäähalleilla joka päivä eri seuran verkkareissa)
Suunnitellaanko yksilön kehitystä viittä minuuttia pitemmälle?
Onko treenit mietitty ennen hallille tuloa?
Onko tehty nuoren urheilijan kanssa tavoitteellisia suunnitelmia?
Ymmärretäänkö se, mitä tavoitteet vaativat?
Harjoitellaanko tavoitteen edellyttämää määrää?

Siinä muutama pähkinä näin äkikseltään...

[Jukka Ropponen]

Tuntuu siltä että ihan oikeanlaista keskustelua on aiheesta virinnyt ja taas on tullut monta hyvää kommenttia.

Uskon että olette monilta osin oikeassa. katsotaan asioita nyt näiltä edellä mainituilta kahdelta kantilta:

Asenne / maalivahdit / varusteet jne

Eli mikä mättää tuolla yksilöiden puolella? Varmasti on asenteissa parannettavaa. Kovaa työtä ja intohimoa tarvitaan, monet nuoret pääsevät tavallaan liian helpolla tai ollaan tyytyväisiä kun päästään tietylle tasolle ja/tai tiettyyn joukkueeseen. Tosin näin on aina ollut ja ne poikkeukselliset yksilöt joilla tahtoa riittää nopusevat sitten yleensä aina jossain vaiheessa esille.

Varusteet, hmmm???? Tuskin on vermeistä kiinni se miten pelaaja kehittyy, mutta on siinäkin joku totuuden siemen jos valmentaja sallii tai jopa opettaa jo pienestä pitäen vaan peittämään/blokkaamaan kiekkoja eikä keskitytä oikeisiin taitoihin, luisteluun, kiekon kontrollointiin jne

Valmennus

"Majavan setä" osuu melkoisen oikeaan. Suomessa on perusta ihan hyvällä mallilla, mutta systeemi on melkein samalla tolalla kuin peruskoulujärjestelmä. Kaikki saavat samaa opetusta (samaan muottiin valaminen nuorena), mutta sitten todellinen yksilöön menevä huippuvalmennus on meillä edelleen aika kapean kärjen varassa. Tällä alueella on paljon kehitettävää, sillä siinä vaiheessa kun muut maat saavat oman maalivahtipuolen peruskoulutuksen kuntoon ja Suomen kiinni tällä alueella, on meidän kilpailuetumme syöty. Ainoa lääke on pidemälle viedyn yksilötason valmennuksen kehittäminen. Valmentajan tulee pystyä kehittämään omia konseptejaan joka vuosi ja viedä aina metodeja pidemmälle. Nyt tätä ei tapahdu tarpeeksi.

Jukka

[Meikäläinen]

...juuri näin, siinä täydellisesä maailmasa.

Tottahan tuo on...kaikki vaikuttaa kaikkeen. Nooh heitetään nyt omiakin "huomioita/ajatuksia".
Nuorelle pelaajalla saa olla huonoja päiviä, sellaisia jolloin ei nappaa/kiinnosta (näihinkin on opittava asennoitumaan). Mutta valmentajalla niitä ei saisi olla, valmentajan huono asenne heijastuu samantien valmennettavaan ja tuloksena on, tai no, ei ole ainakaan hyvää harjoitusta eikä harjoittelua.

Yksi asia mikä tuli vielä mieleeni on lahjakkuuksien löytäminen ja niiden "erityinen" motivointi. Se vain on niin että jollakin vain on se jokin!
En tarkoita sitä etteikö kaikkia tulisi valmentaa samalla tavalla mutta voimavarojen keskittäminen voisi tuoda ns. saksalaismallisia huippuyksilöitä.

...mielipide se on kuin prs reikä, jokaisella on sellainen...

[Mr. HooVer]

Harjoitellaanko tavoitteen edellyttämää määrää?

Oletus: Tavoite=NHL

Vastaus kysymykseen: Ei.

Perustelut: Ohjattua harjoittelua on riittävästi, jopa liikaa. Oma-aloitteinen harjoittelu (höntsyt ym.) ovat jääneet historiaan. Osaltaan syy lämmenneiden talvien ja luonnonjäiden puute, osaltaan liiallisessa ohjatussa harjoittelussa. Kun harjoituksia on viikossa enemmän kuin arkipäiviä, oma-aloitteisuus alkaa kärsimään.

Takavuosien superlahjakkuuksien mailatekniikka ja pelisilmä (=luovuus kaukalossa) eivät suinkaan olleet huippuvalmennuksen hedelmiä, vaan nimenomaan oma-aloitteisen harjoittelun tulos. Kun tähän vielä ynnätään nykyisen valmennuksen tila, jossa kaikki luovuus kielletään ja peliä rakennetaan jonkun h**vetin oppikirjan pohjalta, ei ole mikään ihme, ettei takavuosien kaltaisia huippuvirtuooseja enää löydy mistään.

[mokkevalakka]

miksikö suomesta varattiin niin vähän maalivahteja nhl:ään?
heikko ikäryhmä tähän on syynä.
ei kaikista voi tulla huippu maalivahteja ,vaikka jotkut näyttää niin olettavankin treenaisivat he kuinka paljon hyvänsä tai hyvän valmentajan opastuksella.

[Jani]

Ehkei asiaa ole tarpeen ajatella lähinnä valmentaja-, vaan pelaajalähtöisesti, jolloin syynä saattaa tosiaan olla huippukavereiden suhteellinen vähyys tässä ikäryhmässä. Tarvitseeko ylipäätään olettaa, että huippuja tupsahtelee tasaisesti esiin?

Ei loistavallakaan valmennuksella saa korkeintaan keskinkertaisesta aineksesta muokattua huippupelaajaa, vaan materiaali täytyy olla sopivaa jo tehtaalta lähdettäessä. Tamia lainaten "Ei p***a pöyhimällä parane".

Ei ole mitenkään tarpeen kritisoida valmennusta, vaan lähinnä vierittää vastuuta myös pelaajan harteille omasta kehittymisestään.

Kuten tuossa aiemmin onkin tullut esille, yksi puoli asiassa voi olla myös sen omatoimisen harjoittelun (tai sen puutteen) merkitys, sillä sen osuus tuntuu melkoisen pieneltä ohjattuun ja valmiiksi pureskeltuun harjoittelun tukeutuvan valmennuksen rinnalla. Siinä jos missä saadaan yksilöllisyyttä kehitettyä ja samalla pelaaja oppii tuntemaan paremmin itseään ja millaiset harjoitteet palvelevat parhaiten eri ominaisuuksien kehittymistä. Mitä paremmin pelaaja tuntee itsensä ja kroppansa, sitä paremmin hän osaa myös kehitellä ikiomat "Pro-harjoitteet", jotka palvelevat vain häntä itseään ja riippumatta siitä miten hullunkurisia ne voivat muiden mielestä ollakaan. Eikä kaikissa harjoitteluun liittyvissä asioissa tarvita valmentajaa vieressä kertomaan mitä pitäisi tehdä, vaan jotkut asiat on terveellistä oivaltaa itsekin.