Skoda-Pekka byyrissä

[Jukka Ropponen]

Mr. Ajantokin on sitten korkannut maalivahtina pelaamisen hienouden ja oli sunnuntaina lainakamoilla 2 h maalissa vaikka onkin "piintynyt hyökkääjä". Pekka on luvannut kuvaa ja kommenttia miltä tuntuu kun 50 v iässä menee ensimmäistä kertaa maaliin.

Jukka

[raZor]

Mr. Ajantokin on sitten korkannut maalivahtina pelaamisen hienouden ja oli sunnuntaina lainakamoilla 2 h maalissa vaikka onkin "piintynyt hyökkääjä". Pekka on luvannut kuvaa ja kommenttia miltä tuntuu kun 50 v iässä menee ensimmäistä kertaa maaliin.

Jukka

hehe Nonih, hyvä homma, notta Pekkakin päässy viimein kokeileen miltä homma cat eyen sisältä näyttää
Kuvia ja tuntemuksia odotellessa

[Pekka Ajanto]

No niin - lähes 15 v. veskarikamojen kanssa touhuttu myyntihommissa - ja su ekan kerran maalissa sitten kouluaikojen...

Olispa tosiaan mielenkiintoinen kokemus. Itse pelannut koko junnuiän B:hen asti kentällä, ainoastaan lukion joukkueessa 1977-78 maalissa koulujen välisissä otteluissa, pelaajan luistimissa ja päällä legendaariset Cooper GM12 kamat.

Ja hiemanhan nuo ovat muuttuneet.

Kun näitä on myynyt pitkään ja paljon sekä samalla seurannut tuotekehitystä, niin kyllä kuitenkin jäällä olo nämä kamat päällä on sitten ihan erilainen "elämys".

Ensinnäkin - päälle kamat sai suht kivuttomasti - sen verran on porukka vuosien saatossa opastanut. Ainoastaan patjojen takaa/ luistimen kannan takaa menevä remmi vaati akrobatiaa

Rintsi istui housujen päällä hyvin (makuasia...?), kaulasuoja ja maski mainiosti ( W10 lyhyllä leualla toimii, iso cat-eye takaa tosi hyvän näkyvyyden ja mun kapealla naamalle se istui loistavasti) - pari nasakkaa vetoa "pukkasin" - eikä korvissa soinut ollenkaan...

Zero kintaat toimivat hyvin, jopa "rälläkoppeja" tuli muutama napsittua...

Stomp patjat ala Rämö jo sopivan löysät, mutta silti haastetta mv-putkilla riittävästi (voin vain kuvitella, mitä mennä jäälle jäykillä, uusilla patjoilla joissa vielä jäykkä nilkka...)

Luistimilla yllätävän ok luistella, ne tosin olivat Jukan käsittelyn jälkeen niin terävät, että aluksi olin turvallani "tökkämisen" takia turhan usein - etenkin sivusuuntaan potkulla ei oikein sujunut... mutta kun tylsyivät hieman, niin jo toimi.
Tosin, väärä koko - ja muistona nyt 2 jätti-rakkulaa jalassa

Jäihin meno (lue = tippuminen polvilleen) onnasi hyvin - mutta nousu olikin eri homma
Ja kun tilanteet meni poikki-kiekossa tolpalta tolpalle - niin eipä siinä voinut muuta kuin ihailla vierestä kun "pucken glider in..."

Sen verran kuitenkin vuosia koutsaamista seuranneena ja perusasioita sisäistäneenä älysin tehdä, että kun jäässä pelaaminen ja sivuttaisliike oli ihan nolla, niin sijoittumalla, vastaantulolla ( oikea-aikaisesti ?) ja käsienpidolla edessä ( aktiivisina) sai "blokattua" yllättävän paljon vetoja. Iso osa osui kroppaan, käsivarsiin, kilpeen ja mailaan.

Mailan roolin tajusi vasta jäällä - sen merkitys, sillä pelaaminen ja jo ihan perusasia - eli jäässä pitäminen - jeesasi todella paljon.

Ja samalla huomasi, mikä merkitys on oikealla otekorkeudella (lue - sopivan matala), lapaprofiililla, ylävarren pituudella ja mailan keveydellä. Olin putkeen 2 h jäällä - joten takki oli aika tyhjä, kun horjuin koppiin...

Kaikkiaan HIENO kokemus!

Kyllä tuli respectiä paljon veskareita kohtaan - sen verran haastavaa homma on. Niin fyysisesti kuin taidollisesti.
Ise olen vuosien lenkkeilyn jälkeen suht hyvässä tikissä - joten ilman sen tuomaa pohjaa ei hommasta olisi tullut mitään.
Jäällä 2 h putkeen - kokemattomana säntäämässä joka kiekon perään "energiaa tuhlaavalla tyylillä" hyydyttää ukon kuin ukon...

Joku kysyi "koska uudestaan?" - ja mielessäni ajattelin, että "ihan koska vaan"

T. Skoda