Minkä ikäisenä maalivahti voi unohtaa ammattilaisuran?

[Sinkkari]

Jos veskari on pelannut alasarjoissa koko juniori-ikänsä esim 2-3 divaria ilman kunnon maalivahtivalmennusta niin onko olemassa sellaista rajapyykkiä minkä ikäisenä voisi unohtaa unelmansa? Onko tällaisia tapauksia olemassa jotka ovat pelanneet näin vaikka 20v. asti ja sitten tarttunut johonkin esim. open try out mahdollisuuteen ja siitä noussut ammattilaiseksi? Olisi kiva kuula tähän ammattilaisten mielipiteitä esim Jukalta. Tottakai muutkin voivat asiaan ottaa kantaa

[Jukka Ropponen]

Tähän voisi vastata että koskaan ei saa mitään jos ei uskalla pitää tavoitteita ja haaveita & sitten tehdä töitä niiden eteen.

Tottakai tödennäköisyysprosentit laskevat joka vuosi kun aletaan pelaamaan C-SM tasoa ja siitä ylöspäin eikä ole mukana, mutta ei se kuitenkaan pois suljen mahdollisuutta jos on poikkeavan lahjakas ja vielä ns myöhäisherännäinen.

Poikkeukset aina vahvistavat säännön eli sitö ei koskaan tiedä.

Ohjenuoraksi se etää hoitakaa koulu ja opiskeluasiat kunnolla ja samalla pitäkää tavoitteita ja haaveita yllä.

Jukka

[Sinkkari]

Onkos sulla Jukka jotain kokemuksia tällaisistä veskareista jotka olisi ollut ns myöhäisherännäisiä?

[beaver]

Minulle ainakin tulee mieleen Pasi Nurminen. Hän pelasi jossain Takahikiän Pallossa aika vanhaksi saakka. Joku tietää varmaan tämän tarinan paremmin.

[Pave The Keeper]

Eikös Antti Niemikin mene tähän sarjaan? Junnuna oli kolmosveskari tai sitten huonossa joukkueessa, jotenkin näin se meni. Sitten siinä aikuisuuden kynnyksellä pelaili jotain kolmosdivareita, kunnes sai soiton Kiekko-Vantaasta. Siellä pari kautta mestistä, jonka jälkeen Pelicanssiin, ja loppu onkin sitten historiaa.

E: Taino en nyt sitten tiedä, kuinka myöhäisheränneitä tässä haetaan. Nikke Bäckströmin lasken kuitenkin itse myöskin myöhäisheränneeksi.

[Jani]

Fredrik Norrenakin pelaili aluksi LIFK:n kakkosdivarijoukkueessa, joten itse sanoisin, että ammattilaisuus on ihan realistinen tavoite, mikäli lahjakkuutta ja urheilullisuutta on riittävästi, ja että viimeistään 18-19-vuotiaana pääsee pelaamaan kovempiin sarjoihin (Suomessa lähinnä SM-sarja ja 1.div, tai tasoltaan vastaavat ulkomaan sarjat).

Ja nimen omaan pelaamaan eikä aukomaan luukkua tai istumaan katsomossa. Pelaamaan kun opitaan vain pelaamalla. Olennaista on, että pelikokemusta ja luottamusta omaan tekemiseen on tullut riittävästi ja että pääsee näyttämään taitonsa päästäkseen kovatasoiseen sarjaan ja asiantuntevaan valmennukseen, sillä paikkoja on rajallinen määrä ja tulijoita valtavasti. Kykyjenetsijöitä tapaa suuremmalla todennäköisyydellä korkeammilla sarjatasoilla, jolloin on enemmän mahdollisuuksia tulla huomatuksi.

[lusticon]

Fredrik Norrenakin pelaili aluksi LIFK:n kakkosdivarijoukkueessa,

Käsittääkseni Norrena pelaili kakkosdivaria 14-vuoden iässä ensimmäisen kerran? Sitä taas en tiedä kuinka kauan siellä sitten pelasi ennen nousua parrasvaloihin?

[Jani]

Fredrik Norrenakin pelaili aluksi LIFK:n kakkosdivarijoukkueessa,

Käsittääkseni Norrena pelaili kakkosdivaria 14-vuoden iässä ensimmäisen kerran? Sitä taas en tiedä kuinka kauan siellä sitten pelasi ennen nousua parrasvaloihin?

Valitettavasti en itse tiedä, milloin tarkalleen aloitti miesten divaritason pelit, mutta ainakin parinkympin tienoilla oli jo TPS:n organisaatiossa.

http://www.eurohockey.net/players/show_ ... serial=872

[Arttu]

Lisäksi Norren II-divariaikoihin ei ollut Suomi-Sarjaa. Kolmanneksi korkeimmalta sarjatasolta on varmasti moni noussut ainakin Mestikseen.

Paras esimerkki taitaa olla Jukka Kuusivuori. Käsittääkseni pelasi vähän junnuna, jonka jälkeen lopetti. Perustivat parikymppisinä kavereiden kanssa alasarjajengin, jolla nosivat nopealla vauhdilla kakkoseen. Pääsi sitten oma-aloitteellisuudellaan Mestikseen ja sitä kautta jonnekkin Jugoslaviaan. En tiedä missä on nykyään.

[Goalie#79]

No eikös Petri Vehanenkin noussut aika myöhään pinnalle vaikka olikin aika kauan "tuuraaja", mutta en tiedä että kuinka vanhana nous noihin liiga/divari tasoihin

[M.T.90]

Paras esimerkki taitaa olla Jukka Kuusivuori. Käsittääkseni pelasi vähän junnuna, jonka jälkeen lopetti. Perustivat parikymppisinä kavereiden kanssa alasarjajengin, jolla nosivat nopealla vauhdilla kakkoseen. Pääsi sitten oma-aloitteellisuudellaan Mestikseen ja sitä kautta jonnekkin Jugoslaviaan. En tiedä missä on nykyään.

http://www.jatkoaika.com/mestis.php?siv ... it&id=7021

Siinä hyvää infoa kyseisen herran taipaleesta kohti...Serbiaa. Hyvä artikkeli, suositellakkin voisi.

[Goalie99]

Nikkehän lähti NHL:ään suunnilleen 29 vuotiaana?
On sekin tavallaan aika myöhään, useimmat lähtevät 20-26 vuosien sisällä pelaamaan kapeissa kaukaloissa.
Enkkukin teki Nääshvilleen sopimuksen jo joskus 2008-2009, vasta 20vuotiaana!

[lusticon]

Nikkehän lähti NHL:ään suunnilleen 29 vuotiaana?
On sekin tavallaan aika myöhään, useimmat lähtevät 20-26 vuosien sisällä pelaamaan kapeissa kaukaloissa.
Enkkukin teki Nääshvilleen sopimuksen jo joskus 2008-2009, vasta 20vuotiaana!

eiköhän Nikkekin ollut pesunkestävä ammattilainen lähtiessään tuonne rahakkaampiin kaukaloihin. Vyöllään kuitenkin Suomenmestaruuksia ja MM-menestystä.

[irtokiekko]

[quote="beaver"]Minulle ainakin tulee mieleen Pasi Nurminen. Hän pelasi jossain Takahikiän Pallossa aika vanhaksi saakka. Joku tietää varmaan tämän tarinan paremmin.

1993-1998 Ura alkaa, nuori poika Nurminen divarissa

Vuonna 1993 Lahden Reippaan koppiin tallusteli nuori, vasta täytteen ikään tullut maalivahti. Kova paikka varmasti nuorelle pojalle liittyä kokeneiden pelimiesten seuraan, josta mm. löytyi muuan Erkki Laine. Tuolla kaudella joukkueessa esiintyi myös herroja nimeltään Toni Koivunen, Jari Kauppila ja Sami Helenius. Joukkueen ykkösmaalivahtina toimi silloin tsekkivahvistus Oldrich Svoboda. Kaudella 1993-94 Nurminen ei miesten joukkueen otteluissa paistatellut vielä. Lähinnä luukunavaajana toiminut Nurminen puki päälleen edustusjoukkueen paidan viiteen otteluun. Reipas joutui pelaamaan Liigakarsintaa, jossa se menetti lopulta liigapaikkansa. Noissa karsinnoissa Pasi Nurminen teki debyyttinsä Reippaan paidassa. Ottelu ei ollut vielä loistelias, mutta mitäpä nuorelta pojalta voi odottaa kovan paikan edessä.
Reipas lähti aloittamaan uutta nousua Ykkösdivisioonan kautta. Kaudeksi 1994-1995 Nurminen sai enemmän vastuuta lahtelaisjoukkueessa. Nuori veskari pääsi pukemaan oranssipaidan päälleen 45 otteluun, mutta pelasi vain yhdeksässä ottelussa. Tilastot eivät mairitelleet Nurmista, kun päästettyjen maalien keskiarvo oli karemaa luettavaa 6.52. Näytti siltä, että Nurminen ei ole vielä valmis miesten peleihin. Nupe haki peliinsä vauhtia tuollakin kaudella A-junioreiden puolelta.

Kaudeksi 1995-1996 Nurminen lähti lainalle (?) toiseen divarijoukkueeseen, Imatran Ketterään. Imatralla Nurminen sai rutkasti vastuuta ja pääsi näyttämään tosissaan taitojaan maalinsuulla. 19-vuotias Nurminen näyttikin kaikille, että hänestä on kunnon ykkösveskariksi. Kausi Ketterän riveissä toi varmuutta nuoreen veskariin ja tilastot näyttivät seuraavaa: torjuntaprosentti 91,0% ja päästettyjen maalien keskiarvo 3.97.
Kaukdeksi 1996-1997 Nurminen palasi Lahteen ja tuolloin ei täällä pelannutkaan enää joukkue nimeltä Reipas, vaan tilalle oli tullut jälleen uusi seura: Lahden Pelicans. Nurminen sai ykkösveskarin roolin joukkueessa ja teki murskaavan hyvää tulosta lahtelaisjoukkueessa. Torjuntaprosentti 92,5% ja päästettyjen maalien keskiarvo 2.40. Nurminen nosti itsensä loistavan kauden aikana yhdeksi divarin parhaista maalivahdeista.
Kaudella 1997-1998 ei ollut epäselvyyttä siitä, kuka torjuu Pelicansin maalinsuulla. 23-vuotias Pasi Nurminen oli viime kaudella lyönyt itsensä divarin parhaaksi maalivahdiksi ja keskustelut SM-liigaan pääsemisestä nousivat lahtelaisten huulille. Nurminen paransi otteitaan jatkuvasti ja tilastot loistivat kauneuttaa kauden päätyttyä. Torjuntaprosentti 94,1% ja päästettyjen maalien keskiarvo 1.65. Nupe oli yksi menestyksen avaimia tuolla kaudella Pelicansissa.


1998-2001 SM-liigan eliittiin

Divarin supermenestyksen aikana HPK iski silmänsä Nurmiseen. Kaudeksi 1998-1999 Nurminen lähti Hämeenlinnan Pallokerhon maalivahdiksi ja hiljalleen alkoi tuhkimotarina rakentumaan. Nupe ei arastellut SM-liigassa ollenkaan ja pelasi hyvän tulokauskauden SM-liigassa. Herra Nurminen otti ykkösvahdin paikan helposti, pelaten runkosarjassa 48 ottelua. Tilastoiksi kauden lopussa jäivät hienot lukemat: 91,5% ja PMK 2.71. Nurminen alkoi nousta jo koko valtakunnan huulille, kun hän vakuutti kaikki Hämeenlinnassa. SM-liigan suurseura Helsingin Jokerit kiinnitti huomionsa Pasi Nurmiseen ja mitä kävikään?

Kaudeksi 1999-2000 Nurminen siirtyi Helsingin valoihin ja monien silmien alle, jokerinuttuun. Ensimmäinen kausi Jokereissa oli uskomattoman hieno. Nurminen löi itsensä Jokerifanien sydämmiin ja sai paljon kiitosta helsinkiläisjoukkueen maalilla. Tilastot puhuivat todellakin puolestaan tälläkin kaudella: 93,1% ja PMK 2.25. Nurminen nosti itsensä Suomen maalivahtien todelliseen eliittiin. Nupe pokkasi kauden kunniaksi Urpo Ylönen -palkinnon (SM-liigan paras maalivahti) ja nousi tuon kauden tähdistöjoukkueeseen. Kyseisellä kaudella Jokerit hävisi SM-liigan finaalisarjan ja Nurmiselle jäi käteen hopeinen mitali.
Kauden jälkeen Nurminen pääsi edustamaan Suomea jääkiekon MM-kisoihin, jotka pelattiin Venäjällä ja kotiintuliaisena Nurminen toi pronssia.
Nurminen jatkoi uraansa Helsingin Jokereissa myös kauden 2000-2001. SM-liigan viime kauden paras maalivahti oli entisensä myös tällä kaudella. Viime kaudella itsensä Suomen yhdeksi parhaimmaksi maalivahdiksi takonut Nurminen löi huikeita lukuja tauluun myös tällä kaudella. Numerot paranivat entisestään. Tällä kertaa 93,5% ja 2.16. Kauden päätteeksi Nupe pakkasi laukkunsa taas ja lähti Leijoniin tavoittelemaan kansainvälistä menestystä. Kisat Saksassa olivat Nurmiselle ja koko joukkueelle jälleen kerran hienot. Turnaus päättyi kuitenkin suomalaisten katkeriin kyyneliin, kun Tsekki pokkasi potin finaalissa luvuin 3-2 Suomen nenän alta. Vaikka Leijonat ei kisoja voittanut, niin Nurminen sai näyttönsä antaa koko maailmalle ja näytöt olivat huikeat. 7 ottelua kisoissa tuottivat torjuntaprosentin 93,8% ja PMK oli 1.75. Tässä vaiheessa rapakon toisella puolella alkoi kiihtymään scouttien kiinnostukset Nurmisesta. Ainakin yksi seura oli iskenyt katseensa varmasti Nurmiseen.

2001-2004 Atlanta Thrashers ja historiaa tehnyt suomalaismaalivahti

Vuoden 2001 NHL Draft oli historiallinen heti suomalaiselle jääkiekkoilulle ja etenkin Pasi Nurmiselle. Kuudennella kierroksella Atlanta Thrashers käytti vuoronsa suomalaiseen 26-vuotiaaseen maalivahtiin, jonka nimi oli Pasi Nurminen. Nurminen lähti merien yli Amerikkaan ja pelipaikaksi ei aluksi tullutkaan Atlanta, vaan Chicago. Kyseessä ei suinkaan ollut monelle tuttu seura Blackhawks, vaan Nupe aloitti Amerikan uransa AHL-seura Chicago Wolwesissa. Rookie Nurminen ei saanut runkosarjassa vastuuta paljoa, kun seuran toinen maalivahti Norm Maracle pelasi suurimman osan runkosarjasta. Nurmiselle jäi vyölle runkosarjasta 20 ottelua.
AHL-menestys ei kuitenkaan tullut runkosarjassa, vaan playoffeissa Nurminen pääsi näyttämään kuka todella on. Nupe näytti miksi on voittanut SM-liigan parhaimman maalivahdin palkinnon ja pelannut huikeita maajoukkue-otteluita. Nurminen rehki maalilla playoffeissa 21 ottelua ja palkinto oli suurempi kuin kukaan osasi odottaa. AHL:n voitto ja Nupe pääsi kohottamaan käsivarsilleen Calder Cupin. Nurminen osoitti kaikille, että pystyy hallitsemaan paineet hyvin kovissa paikoissa ja kuittasi myös tililleen yhden henkilökohtaisen palkinnon. Jack A. Butterfield Trophy (Playoffein MVP) ojennettiin Nurmiselle ja tällöin Atlantassa alettiin myös regoida Nurminen uudeksi veskariksi NHL:ään. Nupe oli kyllä käynyt jo 2001-2002 kaudellakin pelaamassa 9 ottelua Thrashersin paidassa, mutta suurin osa kaudesta meni AHL:ssä.

Kaudeksi 2002-2003 Nurminen nousi Thrashersin organisaatioon pysyvästi. Nupe vakuutti Thrashersin. Nurmisen kausi heikossa joukkueessa meni tulokasveskarille hienosti. Nurminen puettiin 52 otteluun tilille 90,6% ja PMK 2.88. Kausi 2002-2003 oli Nurmiselle hienoa aikaa, mutta paras oli vasta edessä. Nurminen avasi isot portit...
Kausi 2003-2004 on jäänyt historiaan suomalaisille maalivahdeille ja koko Suomen jääkiekolle. Ennen NHL:ssä ei oltu nähty kiisatonta suomalaista ykkösvahtia joukkueessaan. Nurminen teki kuitenkin tempun arvaamattoman. Nurminen nappasi ykkösvekarin paikan Milan Hnilinckalta ja padot murtuivat. Tästä alkoi suomalaisten maalivahtien vyöry NHL:ään. Ennen suomalaisiin ei oltu kunnolla luotettu NHL:ssä, mutta Nurminen toi luottamuksen. Kiistaton ykkösmaalivahti Nurminen hakkasi mainetta itselleen NHL:ssä ja teki kaikkensa pitääkseen luottamuksensa ja niin Nupe pitikin. 25 voittoa, 30 tappiota, 7 tasapeliä, 90,3% ja PMK 2.78. Nurminen puki 64 otteluun, eli istui penkillä vain kaksi ottelua koko kaudesta. (Käsittääkseni pari loukkaantumista tuolla kaudella vei pelejä). Nurminen sai avattua tietä myös toiselle suomalaiselle maalivahdille Thrashersin organisaatiossa. Kari ''Kärppä'' Lehtonen pääsi näyttämän taitojaan neljän ottelun ajaksi tuolla kaudella NHL:n puolelle. Nupen ollessa loukkaantuneena maalilla käväisi myös Byron Dafoe.
Kausi 2003-04 on kuitenkin historian kirjoissa merkittynä suomalaisten maalivahtien juhlavuosina. Nurminen teki suuren työn!


Pasi Nurminen, historiaa tehnyt suomalaisvahti.

2004-2005 Työsulku NHL:ssä ja pelaajauran loppuminen

Kausi 2004-2005 oli NHL:n työsulkukausi, kuten todella monet tietää. NHL-pelaajia lähti pelaamaan Eurooppaan tuoksi kaudeksi ja Nurminen oli yksi noista pelaajista. Nurminen osoitti kunnioitusta kotikaupungillee palaamalla Lahden Pelicansiin. Vastaanotto Lahdessa oli huikea. Lehdet kirjoittivat innoissaan, koko kaupunki puhui Pasi Nurmisen paluusta ja hallillakin ihmeteltiin Nurmisen paluuta.
Pelicans oli noussut takaisin SM-liigaan kaudeksi 1999-2000. Pelikaanit tiputtivat KalPan divariin ja Lahdessa pelattiin taas SM-liigakiekkoa. Kaudet 2000-2001 ja 2001-2002 olivat menestystä nuorelle seuralle. Joukkuetta johdatti valmentaja Kari Eloranta ja tähtinä Lahdessa häärivät mm. Tommi Turunen ja Mikko Peltola. Kausi 2002-2003 oli kuitenkin huikea mahalasku alas, kun Eloranta lähti Svetisiin Rapperswillin valmentajaksi. Kauden päättyeesä Pelicans oli 12 sarjataulukossa ja playoffit menivät sivu suun. Silloin alkoi myös taloudellinen ryssiminen Lahdessa. Jorma Kososen johdolla Pelicans ajautui huonoon taloudelliseen tilaan, joka vaikutti suuresti myös urheilulliseen menestykseen.
Pelicans näytti heikolta varpusparvelta kaudeksi 2004-2005. Vain Nurminen kimalteti joukkueen pelaajistosta. Ensimmäinen Nurmisen ottelu myytiin loppuun Lahden Jäähallissa ja kansa oli innoissaan Nurmisen paluusta. Valitettavasti paluun jäi kuitenkin lyhyeksi. Pelicans ei pystynyt maksamaan Nurmiselle palkkaa tarpeeksi verotuksien takia ja Nurminen lähti loppukaudeksi Ruotsiin. Pelicansissa tilastot näyttivät tälläisiä lukemia: 16 ottelua, 92,1% ja PMK 2.98.
Ruotsissa Nurminen pelasi 30 ottelua Malmön joukkueessa Elitserieniä. Nurmisen kauteen mahtui paljon tapahtumia Ruotsissa ja legendaksi muodostunut hetki tapahtui myös tällä reissulla. Nupe nappasi joukkueen bussin haltuunsa ja täräytti kännipäissään sillä hallin seinään. Tästä ei varmasti bussikuski ja seura pitänyt. Tilastoiksi Nurmiselle Ruotsissa jäivät seuraavat lukemat: 30 ottelua, 90,0%, PMK 2.94.

Kaudeksi 2005-2006 NHL:n oli määrä palata ja niin se palasikin. Nurminen ei lähtenyt suoraan Atlantaan, vaan jäi harjoittelemaan Pelicansin kanssa Lahteen. Nupen oli tarkoitus parin harjoituspelin jälkeen palata takasin Atlantan joukkueeseen, kun sopimusasiat oltiin selvitetty. Nurminen pelasikin pari harjoitusottelua lintulaumassa, kunnes musta päivä koitti. Nurminen oli palaamassa kotiinsa, kun tunsi polvessa pahaa kipua ja Atlantassa tehty lääkärintarkastus kertoi karun tuloksen. Vamma oli niin paha, että sillä polvella ei enään ammattilaiskiekkoa voitu pelata. Lääkärit ja Nurminen itse totesivat paremmaksi lopettaa pelaajauran ja tieto julkisuuteen tästä levisi nopeasti. Lahdessa oli surun päivä tuolloin, kuten myös koko Suomen kiekkokansassa. Yksi suuri maalivahti joutui jättämään kaukalot taakseen liian aikaisin. 30-vuotias Pasi Nurminen lopetti pelaajauransa polvivammaan.

Näitä tapahtumia ennen pelasi junnuajat Reippaassa Lahdessa!