Jukka Ropponen wrote:Tämä on asia jota pohdimme koko ajan paljon, kuinka kovaa voidaan treenata, mikä on optimaalinen harjoittelun taso kulloinkin että kroppa on valmis ja pystyy ottamaan treenin vastaan ja hyödyntämään sitä.
Koko jutun pohjalla on lajianalyysimme > suunniteltu harjoittelu vastaamaan pelin tarpeita > tieteellinen seuranta päivittäin ja harjoittelun muokkaus vastaamaan kropan päivittäistä tilannetta.
Keskustellaan asiasta ja vastailen täällä mielelläni myös. Faktahan on että monesti Suomessa harjoitellaan liian kovaa sen sijaan että treenattaisiin oikein. Tämä näkyy usein loukkaantumisten kertymänä jne.
Ovatko nuo kaksi otsikon asiaa toisiaan sitten poissulkevia..? Mielestäni ei, paitsi jos "kova" mielletään tässä tapauksessa vain anaerobiseksi harjoitteluksi. Voivathan harjoitusmäärät olla isojakin, kunhan harjoitusten sisällöt on suunniteltu huolellisesti ja esimerkiksi palautuminen ja huoltava harjoittelu on otettu huomioon.
Kuitenkin uskon tuohon Jukan kommenttiin että Suomessa usein harjoitellaan liian kovaa ja ei mietitä oikeasti että mitä tehdään ja miksi. Vedetään siis kivirekeä perässä ja kiroillaan, sillähän sitä pääsee huippuiskuun....
Koomisinta on, että tätä tehdään vielä tänäkin päivänä ihan liigajoukkueidenkin tasolla. Suurin osa toki harjoittelee varmasti järkevästi, mutta poikkeuksiakin löytyy.
Jotta voidaan muokata harjoittelua vastaamaan kropan päivittäistä tilannetta, se vaatii tosiaan jatkuvaa seurantaa ja analyysia. Tällä saavutetaan varmasti huipputason kavereiden kanssa lisäetua harjoittelusta, mutta jos puhutaan yhtään vähemmän valmiista maalivahdeista, joilla ei tämänkaltaiseen ammattilaisapuun ole mahdollisuutta, niin varmasti pääsee jo pitkälle jos ottaa perusjutut huomioon.. Jokainenhan osaa kuunnella omaa kroppaansa, mutta sen viestit pitää tulkita oikein. Jos haluaa peruasioita tietoon, niin niitä löytyy vaikkapa täältä:
http://www.edu.fi/perusopetus/liikunta/ ... eriaatteetKiinnostavaa on toki tietää, että miten aiotte toteuttaa etävalmennuksessa tämän päivittäisellä tasolla niin, että saatte luotettavaa tietoa kropan tilasta? Sykettä ja mahdollisesti muitakin elintoimintoja mittaavien laitteiden käyttö on toki mahdollista ja niillä voidaan määrittää kropan tilanne, mutta onko vaiva vs. hyöty-suhde riittävä? Mittauslaitteistohan pitää olla päivittäin kropassa kiinni ja data pitää siirtää valmentajalle. Isoin kysymys lieneekin siis, että kuinka paljon parempiin tuloksiin tuolla pääsee?