Tyytyväisyyden tunne pitää kääntää tietenkin sellaiseksi, että se kannustaa tsemppaamaan vain lisää - eikä repsahtamaan takaisin huonoihin tapoihin!
Herkkujen popsimatta jättämiseen tarvitaan vain sitä tahdonvoimaa. Voi ajatella vaikka, ettei tietyn herkun syöminen tee sinusta parempaa maalivahtia.
Itse aikanaan tuli aika helposti jätettyä herkut pois kun tuli eräältä naiselta noottia ulkomuodosta.
Eli hyvä kannustin tarvitaan! Tästä on jo 7 vuotta aikaa.
Tietysti jotain herkkuja pitää itselleen sallia harvoin, mutta aika tiukkaa linjaa vedän. Ehkä pizza on sellainen, joka lasketaan jossain suhteessa "herkuksi" ja jota syön, ehkä kerran parissa kuukaudessa.
Mässäilypäivä on sinänsä todella hyvä, mm. bodarit käyttää sitä, koska yhden päivän mässäily ("syö mitä haluat ja niin paljon kuin haluat") huijaa kroppaasi siten, että aineenvaihdunta kiihtyy ainakin jonkin verran. Bodarit käyttää kerran viikossa. Totta kai se kuvaamallasi tavalla pitää myös kaalinkin kasassa, kun ei aina tarvi tiukkistella. TOSIN kuitenkin samaan hengenvetoon on todettava, että kun ottaa vain yksinkertaisesti tavaksi sen, ettei osta sitä suklaalevyä kaupasta, niin jonkin ajan kuluttua ei tule mieleenkään sitä ostaa. Muistan kyllä hyvin, kun silloin vielä vuonna 2000 tuli yhtäkkinen himo hakea se suklaa sieltä lähikaupasta, ja katsoa Salkkareita sitä syöden. Jälkeenpäin vähän morkkista.
("miksi nyt menin tuonkin syömään")
Kun hoki ei kuitenkaan ole edelleenkään painoluokkaurheilua bodauksen tavoin, edes veskareilla, niin en itse käytä moisia tietoisia mässäilypäiviä. Ei roskaruoka, karkit, sokerilimut, jäätelö ym. kuitenkaan tee minusta parempaa veskaria. Parempi syödä laadukkaampia hiilareita, ja vaikka sitten paljon. Esim. viikonloppuisin - joka on ainoa aika viikossa, kun teen itse ruokaa, tulee syötyä aikamoinen keko pastaa, yleensä kanan tai tonnikalan kera.
On mässäilyä ja mässäilyä - voi sitä hyvälaatuistakin ruokaa syödä liikaa. Aina junk foodia parempi vaihtoehto.
vartalonmalli on lähinnä jumppapallo.
