Maalivahtien peluutus ja vaihtaminen

[Jukka Ropponen]

- Maalivahtien peluuttaminen on periaatteessa varsin yksinkertaista. Jos maalivahti on pelannut hyvän pelin, ei sitä kannata vaihtaa, mutta jos peli on mennyt huonosti, se pitää vaihtaa, Näckel selventää.

Ilari Näckel kertoi näin pari päivää sitten MTV:n sivuilla. Mitä mieltä muut foorumin mv-valmentajat ovat?

Itse pyrin vaihtamaan maalivahtia ennen kun tuo huono peli tulee ja muutenkin tekemään asiat suunnitelmallisesti siten että saadaan ykköselle ja kakkoselle oikea kuormitus sekä levon/harjoittelun/pelien suhde. Tosin aina tämä ei ole mahdollista kun päävalmentajalla saattaa olla eri mielipide ja luonnollisesti hän sanoo viimeisen sanan.

Jukka

[Sape]]

Itse nyt en mv-valmentaja ole vaan edelleen junnuna pelaan, mutta meillä pelaava maalivahti on tällä kaudella valittu harjoitusten perusteella, eli jos menee harkoissa hyvin, niin pelaat viikonloppuna, eli viikko kerrallaan mennään. Sitä en sitten tiedä että miten meidän valmentaja sitten katsoo sen "kenellä menee parhaiten", koska joukkueessa ei ole ketään valmentajaa, kenellä olisi mitään hajua mv-pelistä.

Tuosta Ilarin kommentista, että entä jos jokaisella maalivahdilla on alla huono peli, niin kukas sitten pelaa?

[mokke_35]

Näin teoriassahan Jukan idea on optimaalinen, sillä siinä saadaan molemmilla maalivahdeilla säilytettyä hyvä draivi päällä. Eri asia onkin, kuinka ennakoida huono peli? Onko sulla jokin systeemi kehitettynä siihen?

[jkkis]

Mulle tulee mieleen verrata molempien maalivahtien heikkouksia ja vahvuuksia verrattaessa vastustajan pelitapaan etc.

[Jukka Ropponen]

Onko sulla jokin systeemi kehitettynä siihen?

Perustuu kokeneen valmentajan kykyyn lukea valmennettavien vireys ja tila. Tämä on asia jota ei kursseilla tai kirjoista opita vaan tulee työn ja kokemuksen kautta (silti ei varmasti mene aina oikein).

Jukka

[Taz]

Lisätäänpä pieni lusikka tähän soppaan ja pyöräytetään...

Vastatkaapa valmentajat (varsinkin junnujoukkueiden) miten herkästi otatte veskarin pois epäonnistumisen takia? Itse olen aina sanonut tasolla C:stä nuorempiin että kaksi helppoa ei ole vaihdon paikka vaan kasvun paikka.

No vaikea asia tämä on sillä siihen vaikuttaa myös se millainen kaveri on kyseessä: jotkut tuntuvat vasta heräävän yhden lurun jälkeen kun taas toisilta sekoaa pakka lopullisesti. Jälkimmäisille pitäisi juuri panostaa tuohon henkiseen kasvuun ettei jäädä märehtimään menneitä. Ensin mainituille olisi kiinnitettävä mielestäni huomiota valmistautumiseen.

Yhtäkaikki, näissä tullaan juuri siihen pisteeseen mistä Jukka mainitsi, eli veskarin tuntemiseen. Niin pelillisesti kuin henkisesti. Tämä vaatii aikaa eikä sitä tietoa löydy kirjoista.

Vielä yksi mikä kiinnittää usein huomiota: puoliksi peluutus. Itse olen tätä filosofiaa vastaan sillä juuri kun pääset peliin mukaan, lähdet vaihtoon. Toiselle taas juuri olet sopivasti kylmennyt ja joudut kentälle. No tähän kuulen usein, että aina on oltava valmis menemään kentälle. Ehkä näinkin mutta onko todella nykyään pelejä niin vähän ettei voida pelata peli ja peli-tyyliin?

Ja lopuksi valmentajille: jos otatte junnuveskarin vaihtoon kesken pelin siksi, että joukkue on saatava hereille (näkee joskus kun molari on ainoa joka liikkuu kentällä) niin ottaa aikaa noin 20 sekuntia käydä sanomassa esim. että "haluun että porukka herää. Pelasit tosi hyvin eli tää vaihto ei johdu susta". Tai jos molari otetaan pois hörppyjen takia niin muutama kannustuksen sana kuitenkin olis löydyttävä. Nämä vie vain hetken mutta niillä on (varsinkin jos et anna mitään huomiota) kauaskantoiset seuraukset.

Tässä muutamia ajatelmia koskien lähinnä junnuja. Me vanhemmat ollaan jo sen verran kovanahkaisia ettei toivottavasti pienistä säikähdetä mutta junnut ei aina tiedä missä meni vikaan.

Kommentteja otetaan vastaan ja keskustelua toivotaan.

[Jani]

Yleisesti junioreissa suoritustaso sekä joukkueen että maalivahdin osalta on usein vaihtelevaa, koska henkinen ja fyysinen kehitys, ja itsetuntemus on vielä keskeneräistä. Pätee sekä alue- että SM-sarjatasolla.

Kilpatason joukkueessa pelillinen menestys on yksi joukkueen kulmakivistä, sillä se takaa kilpailukykyisen pelaajamateriaalin saatavuuden myös tulevina kausina. Hyviin joukkueisiin on aina tunkua. Kuitenkin, onnistuakseen ja saavuttaakseen kehitystä on myös uskallettava epäonnistua, sillä epäonnistumisen ja negatiivisten tunteiden hallinta ja niiden kääntäminen positiiviseksi voimavaraksi ovat ensiarvoisen tärkeä ominaisuus menestyväksi urheilijaksi ja maalivahdiksi kasvamisessa.

Ottelut ovat käytännössä paras ja ainoa oikea paikka kohdata vastoinkäymisiä, hallita tunteitaan ja opetella kokoamaan itsensä paineen alla, ja kuinka painetta tulee sietää, jotta se ei johtaisi yliyrittämiseen ja negatiivisten tunteiden ylivaltaan. Voittajat hallitsevat hermonsa vaikessakin tilanteessa, senhän kaikki ovat kuulleet ja se myös pitää täydellisesti paikkansa.

Jos juniorimaalivahti tavan tai jonkun "kaksi hörppyä on liikaa" -säännön mukaan komennetaan vaihtoon "liian" aikaisin, hän ei pysty käytännössä harjoittamaan näitä tärkeitä ominaisuuksia. Ja jos tähän ei tarjoudu tilaisuuksia nuoremmissa junioreissa, se tulee olemaan hankalaa myös myöhemmässä vaiheessa. Eikä niitä tunteita penkillä istumalla pysty käsittelemään, ne tulee kohdata tolppien välissä.

Maalivahdin vaihto on joskus ratkaisu yrittää kääntää peliä, ja toisinaan maalivahti saattaa pyytää sitä itsekin. Kaikillahan tulee hyvä ja huonoja päiviä, peleistä puhumattakaan. Kukapa ei muistaisi edellisten olympialaiten USA-Suomi ottelua, jossa eräs maalivahti "antoi suoraan lapaan". Junioreissa vaihto tulisi mielellään käydä tuoreeltaan läpi valmentajan tai MV-valmentajan kanssa, jotta se palvelisi myös vaihtoon vedetyn maalivahdin peliä. Keskustelun kulku rakentavasti, mikä pelissä vaikutti menevän pieleen ja mikä vaikutti toimivan. Samoin valmentajan on kuultava maalivahtia ja kannustettava oman palautteen muodostamiseen itselleen.