Jr-maalivahtien peluuttaminen

[Teemu_00]

Nyt kun tuo juniori maalivahtien harjoittelu on tuossa toisessa aiheessa avattuna niin keskustellaanpa lisää eri aiheesta nimittäin peluuttamisesta.

Kysymyksessä on esim E junioreiden molempien ikäluokkien peluuttaminen. Itse en ole oppia maalivahti valmennukseen saanut vaikka sitä olen kyllä halunnut, joten oppi on täytynyt imeä ympäriltä ja viisaammilta. Siksi heitänkin ajatuksen nyt viisaammille tai kokeneemmille, että kuinka tämä asia olisi hoidettava, jotta lopputulos olisi paras mahdollinen eli psyykkeeltään ja itseluottamukseltaa vahva maalivahti.

Itse sovellan seuraavaa ajatusta tähän peluuttamiseen:

Joukkue on jaettu kahteen osaan joista toinen pelaa AAA sarjaa ja toinen AA sarjaa.
Joukkueessa on useampi maalivahti, joilla jokaisella on omat puolensa (heikkoutensa/vahvuutensa). Paremmuusjärjestykseen heitä ei minun mielestäni pidä laittaa tässä vaiheessa vaan peluuttaminen tulee toteuttaa siten, että jokainen heistä voi olla molemmissa joukkueissa maalissa ja saada yhtälailla vastuuta.

Tämä siksi, että kun maalivahti pelaa alemman sarjan joukkueessa (AA) torjutoja tulee todennäköisesti enemmän ja tilanteita maalinedustalle koko ajan. On paljon kiinni maalivahdista kuinka hän pystyy pitämään joukkuetta pelissä mukana. Eli torjuntatyöskentely korostuu. Kuitenkin asenne voi olla maalivahdilla se, että hän on vain alemman sarjan joukkueen maalivahti ja pelissä ei ole ns. isot panokset jolloin suurta painetta ei ole.

Kun maalivahti pelaa taas ylemmän sarjan joukkueessa (AAA) lähtötilanne peliin on erilainen. Psyykkinen paine ja vastuu joukkueen eteen tehdystä työstä on kovempi ja henkisellä puolella oppia ja kehitystä tapahtuu. Torjuntatyöskentelyä ei ehkä tule niin paljoa mutta laukaukset voivat olla laadukkaampia ja siten jokainen torjunta on tärkeä.

Yhteenvetona siis mielestäni jokaisen maalivahdin tulee pelata molempien sarjojen otteluita jotta kehitystä tapahtuu laajalla rintamalla. Milestäni juniorin on tärkeä saada tuntea, että häneen luotetaan ja hän on ns. paljon vartiana. Tämä jos mikä kehittää henkistä puolta. Kun taas motivaatio ei ehkä ole niin suuri pelata alemman sarjan pelejä kehittää se myös sitä puolta, että jokaiseen otteluun täytyy osata motivoitua oikein oli kysymyksessä minkä tasoinen ottelu tahansa. Eli keskittyminen täytyy osata säilyttää.

Tämä tarkastelu oli lähinnä maalivahtien henkisen puolen ja kasvamisen kannalta arvioituna. En huomioi tässä nuorisuomi pelaamisia ym. tasapuolista peluuttamista, joka on asia erikseen.

[no goalie no game]

Kuulosti ihan toimivalta konseptilta, toivottavasti myös joukkueiden valmentajat suostuvat tuohon. Maalivahtien tosin täytyy olla aika lähelle saman tasoisia jotta tuo toteutuisi ilman mutinoita. Mutta päällimmäinen ajatus itsellä on että tuolla tavalla sen kuuluisikin mennä.

[mokkevalakka]

Kaikille maalivahdeille yhtä paljon peliaikaa ja psyykata maalivahtia siihen aina, että joka peli pitää pyrkiä pelaamaan 100 lasissa, koska mokke pelaa myös joukkueen ja niiden kenttäpelaajien eteen! olipa sarja taso mikä tahansa.
Eikä muutenkaan voi sallia sitä että mennään puolivaloilla olipa sitten peli tai treenit kyseessä.

Maalivahdille täytyy tehdä selväksi ettei tässä maailmassa ole yhtään mokea joka kaikki kiinni ottaa,ei etes siellä NHL:ssä. Kun maali sattuu tulemaan, niin ei aleta sitä kesken pelin murehtimaan.
Virhe pitää tehdä että voi oppia uusia asioita ja edelleen kehittyä paremmaksi ja jos ei virhettä koskaan tee, niin ei ole koskaan mitään yrittänytkään.
Psykolokinen valmennus pitää aloittaa heti kun aletaan valmentamaan maalivahteja, koska näin saavutetaan paras tulos ja mokesta kehittyy psyykkisesti vahva maalivahti, tämä on todettu omien valmennattavien kautta vahvasti positiivisena tekijänä.

Kun toinen maalivahti maalissa ,niin toiset moket pelaamaan kenttäpelaajina jäälle, ei istumaan sinne vaihtoaitioon. Kun moket kenttäpelaajina ainakin luistelu, teränkäyttö, pelisilmä ja fyysiset ominaisuudet kehittyvät paremmin siellä pelissä kuin vaihtoaitiossa ja muutenkin on mukavampi harrastaa.

Minusta sillä ei ole kehittymisen kannalta niin suurta merkitystä E-junnuna pelaatko AAA vai AA tason pelejä, koska pelejä on vähän, treeneissä kun saat AA mokkena paljon toistoja niitä AAA tason pelaajia vastaan, niin kehittyy mokke paremmaksi treeneissä ei peleissä eli kokonaistorjunta määrä on tärkeintä ja laatu.

Jokaista mokkea pitää valmentaa yksilönä, eli vahvistetaan olevia vahvuuksi ja kehitetään niitä heikkouksia.

Siinä nyt jotain mitä tuli mieleen.

[Teemu_00]

Mielestäni tätä aihetta ei voi sivuuttaa vaikka kysymyksessä on nuoret maalivahdin alut. Ei ole hyötyä opettaa luisteluja, liikkumisia, eri torjuntatekniikoita jos henkinen puoli ei ole millään tolalla. Muutama helppo alkuun niin kaverilla tipahtaa hartiat ja mitä sitten..tarkoitus olisikin kiinnittää huomiota myös tähän henkiseen puoleen ja tämä aihe on se missä sitä vahvuutta koetellaan. On tietenkin pelin sisällä erilaisia hetkiä ja turnauksien loppuotteluita missä vahvat syö heikot mutta niitä varten tässä koitetaan harjoitella.

Meilllä pojat on mielestäni samalla viivalla. Jokainen on oma yksilönsä omilla vahvuuksillaan ja heikkouksillaan mutta kukaan ei ole huono! Jos haluaa niin kehittyy ja mielestäni ketään ei tarvitse pakottaa vaan ovat erittäin motivoituneita. Tässä suhteessa jos minulta kysytään laitan jokaisen vuoron perään ja annan heidän pitää yhtä keskenään enkä laittaa sitä kilpailuasetelmaa vielä peliin. Se tulee varmaan myöhemmin luonnostaan..
Eräässä joukkueessa jonka tiedän tätä ei toteuteta näin vaan siellä on jo ykkös veskari ja mielestäni erittäin hyvä kakkosveskari lopetti tämän takia...
Näillä poikien peleillä ei ole pitkässä juoksussa mitään merkitystä miten ne päättyvät vaikka voittamisen kulttuurista puhutaankin. Kukaan ei muista miten ne päättyi mutta hyvät suoritukset ja yhdessäolo jää mieleen.

Saatan olla väärässäkin mutta pyrkimyksenä olisi pitää pojat lajissa mukana ja vielä saada ne kehittymään hymyssä suin!

[Mc#34]

Oma mielipide kuuluu näin, että siinä F-ja E-junnuiässä vielä kannattaa laittaa veskarit pelaamaan vuorotellen.
Eli sillälailla että ekassa pelissä pertti on maalissa ja jaakko kenttäpelaajana, toisessa taas jaakko tolppien välissä ja pertti kentällä ja niin edelleen.

Sitten lapset voivat kehittää sekä maalivahdin-ja kenttäpelaajan ominaisuuksia.

Mc#34

[Jukka Ropponen]

Oma mielipide kuuluu näin, että siinä F-ja E-junnuiässä vielä kannattaa laittaa veskarit pelaamaan vuorotellen.
Eli sillälailla että ekassa pelissä pertti on maalissa ja jaakko kenttäpelaajana, toisessa taas jaakko tolppien välissä ja pertti kentällä ja niin edelleen.

Sitten lapset voivat kehittää sekä maalivahdin-ja kenttäpelaajan ominaisuuksia.

Mc#34

Komppaan tätä, nuorella iällä tämä on näiden junnujen kehittymisen kannalta viisas ratkaisu.

Jukka