by raZor » Tue Apr 27, 2010 8:49 am
Olen tässä kuluvan kauden aikana huomannut, tullut siihen johtopäätökseen, että lämmittelyvedoilla, niiden laadulla on yllättävä, tai pikemmin, merkittävä korrelaatio itse jään kulkuun, oman pelaamisen suhteen.
Olen kuluvan kauden aikana käynyt viikottain jäällä 1-3 kertaa, keskiarvollisesti 2 kertaa viikossa. Suurin osa treeneistä on on treenipelejä, harrastesarjatasoista menoa, ammattikorkean aamuvuoroilla (mukana kyllä myös 2. ja 3. div. äijiäkin) mutta olen myös treenannut talven aikana 3. divarijoukkueen mukana, jolloin treenit on todellakin treenejä, eikä pelkkää pelaamista.
Jos ja kun usein niin on käynyt, että lämmittelyvedot on sellaisia onnettomia, voimattomia, suurimmasi osaksia läpiajoja siniviivalta, jolloin kiekkoa ei edes ammuta vaan koitetaan veivata kiekko maaliin. Näihin en suostu edes lähtemään mukaan!
Tällöin treenipeli menee hyvin suurella todennäköisyydellä penkin alle, niin omalta osalta kuin usein myös koko joukkueen toimesta.
Jos ei joukkueesta löydy yhtään äijää, joka osais kunnolla ampua tai haluaisi ampua kiekkoa, niin hyvin uein tämä tarkoittaa, että osaaminen niin hyökkäyspäässä ja etenkin puolustuksessa on olematonta ja pelaajat sortuvat aivan käsittämättömiin pelillisiin "ratkaisuihin", jolloin usein omissa soi. Raivostuttavaa!
Mutta sitten kun kohdalle sattuu edes se yksi pelaaja omalle puolelle, joka ymmärtää mitä maalivahti lämmittelyvedoilla haluaa, kiekkotuntumaa ja sitä varmuuttaa kiekon seuraamiseen ja koppaamiseen. Kun tällöin tulee tasaisen varmoja vetojasettejä b-pisteiden tuntumasta, molemmille käsille ja jaloille niin kylläpä sitä kummasti "pelissäkin" sitten kiekko tarttuu ja on varmuutta siihen pelaamiseen ja omaan tekemiseen.
Tämä ei tieteenkään, läheskään aina, tarkoita, että kun yksi äijä löytyy joka osaa ampua, niin , että loput joukkuesta osaisi sitten kiekkoa sen paremmin mutta kun oma peli on kohdallaan ja ajatukset koossa niin ei tuon väliä, kiekko tarttuu.