Tyylin muuttaminen & modernisointi

[mokke_36]

Itse menin alkukaudella aina todella herkästi jäihin vaikka olin (ja olen vieläkin)lyhyt, mutta valmentaja sanoi että on helpompi torjua korkeat pystyssä ja vain matalat jäissä. Kun aloin tehdä harkoissa näin, niin peleissäkin oli helpompaa torjua, eikä väsyttänyt yhtä paljoa kuin ennen. Ennen korkeat oli heikkouksia ja matalat vahvuuksia, ja nyt molemmat on vahvuuksia.

sori mahdolliset kirjoitusvirheet kirjoitin hieman väsyneenä

[Hextall]

Aina kun teen torjunnan niin seuraavassa torjunnassa pyrin tekemään saman torjunnan täydellisemmin.

[Petu67]

Kuten tästäkin keskustelusta huomaa, niin "uusi pelityyli" tarkoittaa hyvin monille herkempää jäihinmenoa, joten jatketaan osittain samasta asiasta.

Aloitettuani ikämies/höntsäkiekkoilun uudelleen vuosi sitten ja saatuani syksyllä uudenaikaiset perhostyylin-patjat, olen luonnollisesti yrittänyt omaksua nykyaikaisempaa tyyliä vähäisilläkin jäämäärillä. Olen kuitenkin todennut tällä iällä fysiikan olevan sen verran vastaan varsinkin polvissa, etten yritäkään pelata pelkästään perhos-tyylillä, vaan hybridityylillä, jossa lähilaukauksissa pyrin peittämään jään mahdollisimman tehokkaasti, mutta kuitenkin mahdollisimman pitkään pystyssä pysyen. Kuten tuossa joku toinenkin totesi, niin pysymällä pystyssä mahdollisimman pitkään jaksaa paljon paremmin varsinkin kovassa kiekkosateessa. Jokaisen pitää siis itse pystyä arvioimaan oma pelityylinsä ja mahdollisuutensa uusien tyylien suhteen. Väkisin ei kai tarvitse ja voi omaksua, sillä torjua voi hyvin erilaisillakin tyylillä.

Liian aikainen jäihinmeno on hyvin suhteellinen asia. Mitä lähempänä veskaria peli/kiekko on, sen herkemmin/aikaisemmin jäihin voi mielestäni mennä (= Mitä lähempänä kiekko on, sitä vähemmän on tilaa ylhäällä). Kyseessä on siis yläkulmien peittäminen mahdollisimman pitkään, sillä yläkulmien avaaminen on kai se suurin ongelma liian aikaisessa jäihin menossa, ja jäihin menossa on aina mukana aavistamista. Jäihin mentäessä tulisi vain peittää riittävän laajasti ja tiivisti alaosat, eli torjunta-asennon pitää olla tasapainoinen ja harjoiteltu.
Varsin usein näkee, että varsinkin jalkojen väli jää auki ja maila ei ole jäissä, jolloin mahdolliset kiekon viime hetken suunnan vaihdot aiheuttavat mahdottoman tehtävän sulkea jalkoväli viime hetkellä. Itselläni on varmasti samaa vikaa, koska pienikokoisena maalivahtina yritän saada jalat mahdollisimman levälleen, kun ikäkään ei salli enää polvien riittävää taivuttamista sivulle. Toinen huomioni, jonka olen tehnyt joidenkin Itä-Eurooppalaisten maalivahtien kohdalla on, että he torjuvat liian kapealla, perinteisellä polviasennolla (Myllys!), ja maila ei ole jäässä, kuten pitäisi, ja niin he eivät myöskään pysty reagoimaan suunnan muutoksiin, jos kiekko meneekin kulmiin. Tasapainoisella ja harjoitellulla perusjäätorjunta-asennolla torjuu paljon todennäköisemmin ohjatutkin laukaukset, ja kaukolaukauksissa ei mielestäni tule mennä tarpeettomasti jäihin, jos varsinkaan vastustajia ei ole edessä tai lähistöllä yrittämässä kiekon ohjaamista tai reboundeja.

Eräs liian herkän jäihin menon aiheuttama lisähaitta on etukulmasta irti liukuminen, jota on nähty viimeaikoina kansainvälisissäkin peleissä oman liigamme lisäksi. Olen todella yllättynyt, että miksi suht. isokokoisetkin veskarit onnistuvat aukaisemaan etuyläkulmansa tai tolpanjuuren, kun mihinkään ei tarvitsisi ryntäillä, vaan peittää vaan riittävän pitkään. En ymmärrä miksi tolpasta pitää irrota, jos kiekkoa pelataan muutaman metrin päässä ja juuri sillä puolella, mihih tolppaan "nojataan". Minulle kyllä korostettiin aikoinaan maalivahtivalmennuksessa todella tiukkaan sävyyn tolpissa kiinnipysymistä ja niiden nopeaa sulkemista, että hyvin harvoin kulmia aukaisen, eikä vanhanaikaisiakaan juuri mene, jos vaan jotenkin pysyy pystyssä. Ja yksi hyvä, kyseenalainen, puoli tolppia tiukasti pelatessa on myös, että maali saattaa siirtyä paikoiltaan, kun pelaa rajusti tolppaa vasten esim. heittäytyessä. Tosin huippuliigojen maalit on niin tiukasti kai paikoillaan, että ne ei mihinkään lähde.

Kaiken kaikkiaan jäihinmeno pitää olla harjoiteltu ja harkittu, jokaiseen pelityyliin oikein sovitettu.

[Rocket]

Itselläni tyylin muuttaminen on onnistunut siten että olen yrittänyt muuttaa tyyliä tähän "modernimpaan". Olen aina mennyt herkästi vedoissa jäihin ja tullut reilusti vastaan. Riparitilenteissa tämä on johtanut futismolari tyylisiin viimehetken syöksyihin tai nivuset rikkoviin venytyksiin. Futismolari syöksy päättyy joskus uskomattomaan pelastukseen, mutta useimmiten varsinkin hyvän pelaajan ampuessa maaliin. Lisäksi liikkuminen kyljellään on todella vaikeata vähän kuin koppakuoriainen selällään. V-tyylillä on nopeaa potkaista itsensä uuteen torjuntaan ja olla koko ajan valmiina torjuntaan. Vanhana ukkona en edes yritä saada veetä leveäksi kun lonkat sitä ei kestä. Vaan yritän pelata taloudellisesti sijoittuen oikein suhteessa kiekkoon. Se on ollut itselläni melkeimpä suurin muutos. Joulukuun Jukan opeilla kun sijoittuu alueen kaarelle niin ehtii melkein mihin vain. Lisksi kun on alkanut muistaa pitää kädet edessä niin varsinkin kilpeen on alkanut kiekot kopsahdella. Yksi tärkeimpiä oppeja mitä veteraanimolarina olen täältä saanut on se että" mtä tekee sen jälkeen kun on ollut pakko mennä jäihin"

[no goalie no game]

Vaikka onkin outoa puhua itsestään ja pro-maalivahdeista samassa aiheessa ( tavoitehan toki on kaikilla sama, taso vaan eri) niin täytyy sanoa että muutaman nähdyn pelin perusteella olen Lassilan modernisoidun tyylin "fani", ja pyrin samaan omissa touhuissani. Joskus onnistuu tietysti itsellä paremmin ja joskus ei. Eli lyhykäisyydessään, ainakin Lassilalla onnistuneesti karsittu kaikki ylimääräinen touhu ja liikkuminen minimiin. Kylmä rauhallisuus, syöneekö jotain rauhoittavia, en tiedä.
Itse pyrin samaan, ja konttaamista olen onnistunut vähentämään paljonkin.

[Arttu]

Itse en ole pahemmin nähnyt Lassilan pelaamista. Hehkutettu on, tilastot puhuvat puolestaan, maajoukkueessa jne...mutta, myös helpohkoja on sujahdellut tasaisesti. Juurikin kun on jäänyt pystyyn seisomaan.

[Hirmulätty]

Itse olen alkanut harjoitella pelaamaan enemmän jään kautta tietyissä tilanteissa. Tämä - miksi sitä nyt oikeasti tulisi kutsua - terän käyttö ja jään kautta potkaisu jäissä pelaten on kyllä vienyt höntsäpelejäni eteenpäin.

Kyllä se on kummallista että mv-peli muuttuu (monien) vuosien aikana niin totaalisesti. Pitkään sitä itsekin tuli harottua vastakarvaa asian tiimoilta mutta ei siitä mihinkään pääse; Ns. alkeellisella modernilla mv-pelityylillä ehtii paremmin. Samaan hengen vetoon on myös pakko mainita, että osa omista höntsäpeleistä on yritelmää modernimpaan suuntaan mutta osa pelistä ei ikinä tule muuttumaan "Tuomas Tarkkimaiseksi" passiivisuuden maksimoinniksi!

Mutta aiheeseen takaisin, oman pelin modernisoinnista on ollut selvä hyöty ja siinä ohessa on saanut itse itseään kirittää harjoittelemaan jotain uutta.

Juuri äsken tuli tilattua Kanadasta uusi setti (sohvat ja hanskat) joka sekin osaltaan tukee halua oppia jotain uutta vielä +30vee iällä (ennen 34+1,5" ja jatkossa 34+3").

[Juissi-]

Ite olen ollu pienestä lähtien v-tyylin torjuja nyt pari kautta kehittänyt tätä jäissä liikkumista ja nyt se onnistuu jo todella hyvin.

[larry]

omasta mielestä on niin kovin sääli että nykyään kun katsoo junnupelejä, niin nämä tulevaisuuden "kipperit" menevät joka ikisessä vedossa veehen, vaikka ei ole pystyssäkään perusasento kohdallaan eikä luistelutaitoa vielä oikeastakaan nimeksikään. Tällä hetkellä oman seuran mv-valmentajana pyrinkin opettamaan pienimmille perusasennon ja luistelun pystyssä, jonka jälkeen voidaan siirtyä v-torjuntaan. välissä on myös tietenkin toispolvitorjunta vaikka joku sitä jo menneen aikakauden torjuntana saattaa pitääkkin.

[Imuri96]

omasta mielestä on niin kovin sääli että nykyään kun katsoo junnupelejä, niin nämä tulevaisuuden "kipperit" menevät joka ikisessä vedossa veehen, vaikka ei ole pystyssäkään perusasento kohdallaan eikä luistelutaitoa vielä oikeastakaan nimeksikään. Tällä hetkellä oman seuran mv-valmentajana pyrinkin opettamaan pienimmille perusasennon ja luistelun pystyssä, jonka jälkeen voidaan siirtyä v-torjuntaan. välissä on myös tietenkin toispolvitorjunta vaikka joku sitä jo menneen aikakauden torjuntana saattaa pitääkkin.

Liian paljon menee minun ikäiset jäihin. Itse olen aina yrittänyt olla menemättä jäihin turhaan. Siinähän ei ole mitään ideaa, ellei veto tule alas! En kyllä ymmärrä miksi aina pitää mennä jäihin?

No tuo oma toispolvitorjunta pitäisi saada pois lihasmuistista. Sillä siitä tulee vain ribareita. Pitää myös venytellä paljon lonkankoukistajaa, että saan venytettyä veen samalla tavalla kun toispolvitorjunnan. Hyvä siitä tulee, mutta paljon on vielä tehtävää sen jälkeen.

[Sape]]

En nyt tiedä mihin tämä kuuluisi mutta olisi kysymys, että
yleensä kun tulee laukaus ja vaikka siitä ripari jonnekkin kauemmas, niin pitääkö ensin kääntää pää ja sitte ylävartalo vai samaan aikaan?
Sillä meille on opetettu että ensin käännetään pää, ja nyt kuulin jostain että pitäisi yhtäaikaa..

[Jukka Ropponen]

En nyt tiedä mihin tämä kuuluisi mutta olisi kysymys, että
yleensä kun tulee laukaus ja vaikka siitä ripari jonnekkin kauemmas, niin pitääkö ensin kääntää pää ja sitte ylävartalo vai samaan aikaan?
Sillä meille on opetettu että ensin käännetään pää, ja nyt kuulin jostain että pitäisi yhtäaikaa..

1) Katse kääntyy

2) Kroppa kääntyy

3) Potku seurannan suuntaan

Jukka

[Juissi-]

En nyt tiedä mihin tämä kuuluisi mutta olisi kysymys, että
yleensä kun tulee laukaus ja vaikka siitä ripari jonnekkin kauemmas, niin pitääkö ensin kääntää pää ja sitte ylävartalo vai samaan aikaan?
Sillä meille on opetettu että ensin käännetään pää, ja nyt kuulin jostain että pitäisi yhtäaikaa..

1) Katse kääntyy

2) Kroppa kääntyy

3) Potku seurannan suuntaan

Jukka

Heh meillä ku ei oo kunnolista mv valmentajaa nii ei oo opettanu että kroppa kääntyy en kyllä tiiä kääntyykö mulla se siinä vauhissa vai ei ollenkaan mutta en ainakaan käännä ennen potkua

[no goalie no game]

Kun toimii niinkuin Jukalla on tuossa listattuna, niin liike suuntautuu helpommin kohti sitä kiekkoa. (pää nyt kuitenkin kai kääntyy kaikilla nopeammin kun se yläkroppa)

[Kotka]

Täsmennetään asiaa vähän omilla mielipiteillä...

Katseen kääntö on olennaista erityisesti sen takia, että tietää mihin liikkeen pitää suuntautua. Kun tiedät mihin pitää päästä, käännät kropan oikeaan suuntaan samalla kun nostat jalan ylös jäästä ja tämän jälkeen potkaiset itsesi liikkeelle. Potku on kuitenkin tehokkain silloin, kun saat tehdä sen suoraan sivulle, eli periaatteessa kylki osoittaa menosuunnan vartalonkäännön jälkeen. Tottakai potkua voi suunnata jonkin verran potkaisevalla jalalla, vaikka vartalonkääntö ei olisikaan 100% onnistunut, mutta tehokkaimman potkun&tasapainoisimman liu'un saa aikaan mainitulla tekniikalla.

Kannattaa treenata tuota vartalonkääntöä paljon, se edesauttaa pelin jatkamista selvästi, meni kiekko sitten lähelle tai kauas torjunnasta.