Eilisen Jokerit-Hifk pelin innoittamana tämmöinen mielipide / vinkki -aihe:
Kuinka maalivahdin tulisi pelata kaukaa lauotut roikkukiekot?
Jokereiden ensimmäinen maali syntyi em. tilanteesta ja jatkoajalla oli suhteellisen lähellä syntyä vielä toinenkin lähes identtisestä tilanteesta.
Mielestäni Ahlqvist pelasi molemmat tilanteet väärin ja jäi maalin syvälle odottamaan kiekon tuloa. Pomppu tippuikin ikävän lähelle ja maalitilanteessa Aleksilla ei ollut enää mitään tehtävssä koska hän oli syvällä ja v-asennossa ja kiekko otti kummallisen pompun sivulle jäähän osuessaan.
Olenko oikeilla jäljillä, että roikkukiekkoihin tulisi aina pyrkiä suoraan ilmasta alle/eteen? (luonnollisesti kiekon etäisyys maalista huomioonottaen!)
Uskon, että yllättävän monelle on käynyt vastaava tilanne joko harjoituksissa tai pelissä omalla urallaan - myös minulle B-sm:ssä aikanaan.