Nykypäivän torjuntatyylejä

[Petu67]

Lähes kolmekymmentä vuotta veskarina heiluneena, on nykyiset torjuntatyylit herättäneet ihailua ja myös kateutta, kun ei vanhan jalat suostu samaan, mitä nuorempien nykyveskareiden. Saattaa olla, että kyseisistä aiheista on joskus keskusteltu, mutta ei sen niin väliä. Tässä siis hieman pohdiskeltavaa ja ehkä vinkkiäkin pelityyleihin.

1. Perhostyylin kääntöpuolet (?):
- Liian herkkä jäihin pudotus. Perhostyylistä voi tulla pääasia torjunnoissa, jolloin ollaan heti ja aina jäissä, kun kiekko on lähietäisyydellä. Jopa SM-liigassa näkee veskareita, jotka ovat polvillaan lähitilanteissa, kun pitäisi vielä pystyä peittämään yläkulmatkin. Varsinkin lyhyemmille veskareille polvillaan pelaaminen jättää enemmän tilaa ylös kuin patjat peittää alhaalla. Minä olen ainakin perinteisesti tottunut siihen, että pelaajat haluavat hyvin usein tehdä maaleja yläkulmiin. Perinteinen stand-up- tai hybridi-tyyli antaisi monessakin pelitilanteessa paremman mahdollisuuden liikkua ja pelata loppuun tilanteet, kun ei pudota jäihin ennen laukausta. Mielestäni maltti on valttia nykypäivänäkin.
- Liian pienikokoinen veskari. Edellä mainitsin jo, että pienemmällä veskarilla perhosasento jättää enemmän tilaa ylhäällä, kuin se peittää alhaalla. Luonnollisesti tähän vaikuttaa myös jalkojen pituus, eli mitä lyhyempi veskari sitä lyhyemmät jalat. Onko siis junioriveskarin ollenkaan järkevää pyrkiä pelaamaan täysin perhostyylillä, kun stan-up- tai hybridityyli taas opettaisi parempaan liikkumiseen luistimilla. Kaipa tuon lopullisen pelityylin voisi päättää vasta murroiässä, kun näkee, mihin lopullinen mitta asettuu. Itse olen vain 176cm, joten lähes aina löytyy tilaa yläkulmista.
- Polvivaivojen lisääntyminen. Onko vielä mitään konkreettista tietoa, vaikuttaako perhostyyli pahemmin polviin, kuin perinteisempi torjuntatyyli? Kuvittelenko vain, että polvet joutuvat taipumaan luonnottomampaan asentoon, kun omia polviani en saa juurikaan sivuille kääntymään?

2. Räpyläpelaamisen optimointi:
Itselläni on erittäin pitkät kädet, jolloin hanskan heiluttaminen vaatii luonnollisestikin enemmän voimaa kuin lyhytkätisellä. Aikoinaan opetettiin veskarivalmennuksessa minulle pitämään hanskaa mahdollisimman alhaalla ja rentona, jotta käsi pystyisi toimimaan herkemmin reaktiotorjunnoissa. Vasta seniori-ikäisenä totesin tuon tyylin minulle sopimattomaksi, kun kädessä ei vain ollut niin paljon voimaa, kuin olisi tarve. Niinpä pohdiskelin asiaa ja kehitin päinvastaisen tyylin, joka saattaa hyvinkin olla nykyisin jo junioreillekin opetettu. Pelaankin hanskaa alaspäin torjunnoissa, jolloin painovoima helpottaa hanskan liikuttamista. Tärkeintä on vain pitää hanska valmiusasennossa optimikorkeudella, joka minulla on yläpesän korkeus. Hanska on siis sillä korkeudella, mihin kiekko tulisi yläkulmaa kohti, kun laukaus lähtisi kulloiseltakin etäisyydeltä. Tarkoittaa siis, että hanska on ylempänä, mitä kauempana laukaisija on, ja lasken sitä laukaisijan lähestyessä. Aivan lähitilanteissa hanska on jo täysin alhaalla ja kiinni patjassa. Hanskalla torjuttaessa lyön siis hanskaa alaspäin aina patjan reunaan asti. Minulle ei ole niinkään tärkeää saada kiekkoa aina hanskan pussiin, vaan haluan vain saada jotain kiekon tielle. Mikäli hanska on oikean mallinen, on kiekko varsin usein pussissa myös reaktiotorjunnassa. Yleensä minulla kiekko osuu vain hanskan reunaan, mutta se yleensä riittää torjunnaksi. Onko tämä tyyli nykypäivää vai pelkästään omaa tyyliäni?
Toinen asia hanskan käytössä on sen aktiivinen liikuttaminen lähitilanteissa kohti kiekkoa, varsinkin kun pelataan jäissä. Jos pelaaja pääsee kiekon kanssa aivan eteeni, pyrin pelaamaan räpylän kohti kiekkoa, jolloin saan peitettyä yläkulman varsin helposti. Pitää muistaa, että pelaaja näkee ylhäältä vain vapaat yläkulmat, eikä osaa välttämättä väistää lähelle kiekkoa tulevaa rällää. Tätä kannattaa kokeilla varsinkin, jos on joutunut kolaamaan jäissä lähitilanteissa. Toisaalta kyseiseen tilanteeseen ei pitäisi joutua, mutta joskus vain joutuu. Samaa aktiivista kohtipelaamista käytän myös mailan kanssa juuri noissa kolaamistilanteissa. Työnnän siis mailani kiinni palaajan lapaan ja kiekkoon, ja saan hyvin usein kiekon irti lavasta ja peitettyä sen tai siirrettyä väljemmille vesille. Aktiivisuutta pelaamiseen toverit. Onko muilla samanlaisia tapoja?

[the challenger]

Itekki pelannu jo 12 vuotta maalissa ja 8 vuotta miesten sarjoja tahkonut. Kyllä se oli vielä 2000 luvun alkua kun torjuttiin vielä aika paljon vanhoja metodeja noudattaen. Mahdollisimman pitkään pystyssä. Haukkaluistelua. Ei sillo kolailtu tai pelattu v-tyylilla vielä niin paljon. Piti luottaa omaan pelilukutaitoonsa millo heitti kylkimyyryä millon oli varaa käyttää mailaa kiekon katkomiseen. Milloin piti heittäytyä kun jalkapallomaalivahti kun vastustaja yritti kulmasta nousuja kovalla vauhilla. Tää oli ehkä mun tekniikka joskus aikonaan xD mut keinolla millä hyvänsä. Nykyään pätee säännöt itellä että pyrin pelaamaan maltillisesti. En ehkä ota joka tilannetta jäiden kautta mutta pelini perustuu siihen että ei ole ampujalla paljoa tilaa minne ampua. Millon joudun luottamaan reaktioihin ja millon pyrin eliminoimaan laukasukulmat. Torjunta-asento on paljon leveämpi ja peittävämpi kun ennen. Mutta vanhan ajan luistintyylistä on jäänyt se että ne toimivat edelleen joissakin tilanteissa ja on enemmän torjuntaliikkeitä ja tekniikkaa varastossa. Itsekkin en ole mikään kaksimetrinen maalivahti. 177 centtinen. Mutta edelleen yritän pyrkiä siihen että olen kiekon tiellä keinolla millä hyvänsä. Mutta kaikki nykyajan moderniin pelityyliin liittyvä on helpottanut peliäni todella paljon. Pistäkäähän muutkin konkarit tarinoita kehiin.

[Petu67]

Näkisin myös mielelläni kommentteja pääkäyttäjiltä.

[Miglu]

Itse olen D-juniori, ja kohtuullisen pitkä ikäisekseni 185cm. Pelityyli perustuu melko lailla peittämiseen, ja tulen normaalisti melko paljon vastaan, jolloin harhautuslaukaukset ovat melko pahoja.

[Jukka Ropponen]

1. Perhostyylin kääntöpuolet (?):

2. Räpyläpelaamisen optimointi:

Molempiin kohtiin voisin vastata että yleistämään ei kannata lähteä vaan tulee hakea itse kullekin yksilölle sopivat tapa/tyyli pelata ja optimoida se. Kuinka paljon käyttää V:tä, missä kintaan paikka on jne vaihtelee eri maalivahtien välillä, vaikka tietyt peruslainalaisuudet niihinkin pätevät.

Parhaat valmentajat pystyvät analysoimaan valmennettavansa ja löytämään yhdessä heidän kanssaan itse kullekin parhaiten sopivan tyylin ja tavan pelata.

V:n käyttöä ei nykykiekossa voi välttää, mutta sen ajoitust voi hioa paljon ja yleensä suurin ongelma on ennenaikaisuus jota näkee aivan liikaa varsinkin junnuilla.

Kintaan suhteen sitä paikkaa voi hakea optimia ajatellen, kunhan se on riittävän edessä ja kyynärpää ei jää peittoon tuonne liian taakse kropan sivulle.

Jukka

[Petu67]

Itse olen D-juniori, ja kohtuullisen pitkä ikäisekseni 185cm. Pelityyli perustuu melko lailla peittämiseen, ja tulen normaalisti melko paljon vastaan, jolloin harhautuslaukaukset ovat melko pahoja.

Minun mielestäni vastaantulemisen olennaisia asioita on hyvä liikkuminen myös taaksepäin. Harhautuslaukaus on varmasti "tappava", jos veskari ei pysty liikkumaan taaksepäin nopeasti, ja vaan seisoo lähes paikoillaan. Vastaantuloissa, varsinkin läpiajotilanteissa, on paras ase nopea liikkuminen taaksepäin optimaalisesti siten, ettei päästä pelaajaa koskaan ohitseen. Tuo on mielestäni taito, jota ei opi, kuin tekemällä. Ainakin aikoinaan sanottiin, että veskarin pitäisi olla joukkueen paras ja nopein luistelija (kuten Urpo Ylönen oli kuulemma ollut), ja sitä mieltä olen edelleen. Itse hioin aikoinaan pelkkää läpiajoliikkumista treenistä toiseen, ja niinpä se olikin kai vahvin puoleni. Jos liikkuminen on kohdallaan ja tulee takaraivosta, on pelaajan lähes mahdotonta harhauttaa veskaria, sillä veskari ehtii tällöin peittämään kulmat pelkällä liikkumisella. Silloin tietää olevansa hidas tai myöhässä, kun pelaaja on päässyt ohitse ja joutuu venyttämään kulmiin.
Ja kun sijoittuminen ja oikea-aikainen vastaantulo toimii, ei laukauskaan ohita veskaria, ainakaan tolppien välistä.

[ProGoalie]

Tuohon läpiajo asiaan kannattaa vaikka jäälläkun on "luppo" aikaa tehdä ihan liukuja siis vastaan tulo ja kuin pelissäkin pelaaja harhauttaisi vaikka sinusta katsoen vasemmalle niin mukana ja sitä puolelta toiselle ja koko ajan lisää haastetta eli nopeutta

[Stratos]

Kuten viisaammatkin tällä foorumilla ovat sanoneet, liikkuminen & terien käyttö on yksi tärkeimmistä maalivahdin ominaisuuksista. Siksi aina, kun minulla vain on aikaa, luistelen. Treeneissä, yleisöjäillä jne.. Perus sirklaamista, liikkumista jäissä ja pystyssä maalin edessä jne. Kaikkea mitä vain voi kuvitella. Vain mielikuvitus rajoittaa

MV valmentajaa minulla ei ole, joten netti auttaa. Kaikkea mitä näkee, täytyy itse kokeilla

[Miglu]

Itse olen D-juniori, ja kohtuullisen pitkä ikäisekseni 185cm. Pelityyli perustuu melko lailla peittämiseen, ja tulen normaalisti melko paljon vastaan, jolloin harhautuslaukaukset ovat melko pahoja.

Minun mielestäni vastaantulemisen olennaisia asioita on hyvä liikkuminen myös taaksepäin. Harhautuslaukaus on varmasti "tappava", jos veskari ei pysty liikkumaan taaksepäin nopeasti, ja vaan seisoo lähes paikoillaan. Vastaantuloissa, varsinkin läpiajotilanteissa, on paras ase nopea liikkuminen taaksepäin optimaalisesti siten, ettei päästä pelaajaa koskaan ohitseen. Tuo on mielestäni taito, jota ei opi, kuin tekemällä. Ainakin aikoinaan sanottiin, että veskarin pitäisi olla joukkueen paras ja nopein luistelija (kuten Urpo Ylönen oli kuulemma ollut), ja sitä mieltä olen edelleen. Itse hioin aikoinaan pelkkää läpiajoliikkumista treenistä toiseen, ja niinpä se olikin kai vahvin puoleni. Jos liikkuminen on kohdallaan ja tulee takaraivosta, on pelaajan lähes mahdotonta harhauttaa veskaria, sillä veskari ehtii tällöin peittämään kulmat pelkällä liikkumisella. Silloin tietää olevansa hidas tai myöhässä, kun pelaaja on päässyt ohitse ja joutuu venyttämään kulmiin.
Ja kun sijoittuminen ja oikea-aikainen vastaantulo toimii, ei laukauskaan ohita veskaria, ainakaan tolppien välistä.

No osaan minä jotenkin luistella (nopeampaa suorilla matkoilla kuin osa omista pelaajista varusteet päällä), mutta menen liian helposti harhautuksista jäihin.

[ProGoalie]

eli sä tarvit vaan vähän malttia .

[Miglu]

Joo olen nyt viime reeneissä yrittänyt pysyä pystyssä niin kauan että näen mihin veto lähtee. Saa nyt nähdä miten onnistuu, vai palaanko takaisin siihen edelliseen.