Kuinka palauttaa maalivahdin kadonnut itseluottamus?

[Reggie]

Tämän olisi tietysti voinut laittaa jo olemassa olevaan -Päästetyn maalin tai epäonnistuneen torjunnan nollaaminen- ketjuunkin, mutta tarkoitus olisi pohtia "ilmiötä" hieman laajemmin. Epäilen nimittäin ongelman ajoittain olevan lähes jokaisen veskarin ongelma (sarjatasoon katsomatta), joten keskustelu lienee paikallaan.

Eli kysymyksessä olisi, että kuinka saada kadonnut itseluottamus takaisin? Tokihan mitään suoraa keinoa ei varmaan ole edes olemassa, mutta jonkinlaista keskustelua ja toisten käyttämiä keinoja olisi mukava kuulla. Itse lukeudun ns. "mielialatorjujiin", joten onnistumisista alkaa positiivinen lumipalloilmiö ja epäonnistumisista taas saattaa seurata pelini täydellinen romahtaminen. Toisin sanoen maalivahtityöskentelyni elää onnistumisista.

Nyt koko kauden on tuntunut, että olen selkeästi alisuorittanut, joten itseluottamus omaan maalivahtityöskentelyyn on melkoisen nollassa. Ei ole helppoa, kun tietää pystyvänsä parempaan, mutta kaikki vain menee jatkuvasti todella alakanttiin. Tätä kautta peli lopulta sekoaa melkoisen täydellisesti.

Toivon aiheen herättävän keskustelua, ja että tätä kautta voisi jopa saada hieman apua omaan ogelmaan.

[Hirmulätty]

Mielenkiintoinen aihe ja varmasti sille, joka täydellisen ratkaisun asiaan keksii, myös taloudellinen tulevaisuus on turvattu.

Jostain syystä lukiessani juttuasi, mieleeni tuli koko ajan kirkkaampana Matti Hautamäen nykytilanne mäkihyppy-kuvioissa. Kykyä kyllä todistetusti riittää mutta mikään ei tunnu onnistuvan tällä hetkellä.

Henkimaailman jutut ovat aina a) haastavia b) yksilöllisiä joten enpä usko että mitään yleisohjetta tähän kukaan voi antaa.

Monessa tapauksessa - lajista riippumatta - negatiivisen vireen pysäyttämiseksi vetäydytään hiljaisuuteen ja rauhaan harjoittelemaan ja palauttamaan niitä aivan perusjuttuja mieleen. Tässä kohtaa valmentajan rooli on ehkä suurimmillaan kun puhutaan ammattilis- ja aikuisurheilusta. Valmentajan pitää pystyä kaivamaan urheilijalle positiivisia juttuja pääkoppaan, tuoda esiin valmennettavan vahvuudet ja rakentaa itseluottamuksen murusista onnistumisien kautta rautainen psyyke ennen seuraavaa astumista estradille.

Toinen tapa lienee pistää "tyrmätty" urheilja heti kun mahdollista uuteen taistoon ja hakea sitä kautta onnistumista ja positiivisia tuntoja.

[Reggie]

Mielenkiintoinen aihe ja varmasti sille, joka .

Monessa tapauksessa - lajista riippumatta - negatiivisen vireen pysäyttämiseksi vetäydytään hiljaisuuteen ja rauhaan harjoittelemaan ja palauttamaan niitä aivan perusjuttuja mieleen. Tässä kohtaa valmentajan rooli on ehkä suurimmillaan kun puhutaan ammattilis- ja aikuisurheilusta. Valmentajan pitää pystyä kaivamaan urheilijalle positiivisia juttuja pääkoppaan, tuoda esiin valmennettavan vahvuudet ja rakentaa itseluottamuksen murusista onnistumisien kautta rautainen psyyke ennen seuraavaa astumista estradille.

Toinen tapa lienee pistää "tyrmätty" urheilja heti kun mahdollista uuteen taistoon ja hakea sitä kautta onnistumista ja positiivisia tuntoja.

Vuosiin ei ole enää sillä tasolla tullut pelattua, että olisi sellaista valmentajaa (etenkään mv-valmentajaa), joka maalivahdin tekemisiin millään tavalla puuttuisi. Täytynee vissiin alkaa reenaamaan noita ihan perusjuttuja, niin jospa sitä sen kautta saisi taas jonkinlaista varmuutta otteisiinsa.

Tuota "tyrmätyksi" tulemista ja taistoja on ollut ihan riittämiin, koska ei kauheata tunkua ole meikämandoliinon jälkeen maalille...

[Cheese]

Kun mainitsit tuon lumipalloilmiön niin mieleeni tuli muutama omakohtainen kokemus: Olin tehnyt juuri todella hienon ja varman hanskatorjunnan. Itseluottamukseni oli huippulukemissa näiden torjuntojen jälkeen. Mutta sitten; seuraava helppo laukaus sisälle ja itseluottamus taas hieman alaspäin. Mietin vain että eikö hyvän torjunnan jälkeen varmuuden pitäisi vaan nousta ja nousta jne. On myös tilanteita joissa varmojen torjuntojen jälkeen olen ottanut kiinni myös mahdottomia vetoja.

[Reggie]

Kun mainitsit tuon lumipalloilmiön niin mieleeni tuli muutama omakohtainen kokemus: Olin tehnyt juuri todella hienon ja varman hanskatorjunnan. Itseluottamukseni oli huippulukemissa näiden torjuntojen jälkeen. Mutta sitten; seuraava helppo laukaus sisälle ja itseluottamus taas hieman alaspäin. Mietin vain että eikö hyvän torjunnan jälkeen varmuuden pitäisi vaan nousta ja nousta jne. On myös tilanteita joissa varmojen torjuntojen jälkeen olen ottanut kiinni myös mahdottomia vetoja.

Kyllähän sitä itselläkin parhaimmillaan on sellainen olo, että tietää saavansa kiinni kaiken, tuli sieltä millainen kuti tahansa. Tällöin niitä koppeja myös tulee. Tämä voi myös johtua vastustajasta (vaikka eivät olisi sen parempia tai huonompia kuin muutkaan vastukset), joitan porukoita vastaan vaan aina onnistuu ja toisia vastaan taas ei. Sitten joskus taas lähes "pelkää", että toivottavasti ei tulisi kuteja ollenkaan, kun kuitenkin kaikki uppoaa. Että tämmöistä tällä kertaa...

[Cheese]

Sitten joskus taas lähes "pelkää", että toivottavasti ei tulisi kuteja ollenkaan, kun kuitenkin kaikki uppoaa. Että tämmöistä tällä kertaa...

Tällainen olo tulee minulla varsinkin silloin kun yksi veto on mennyt ja laukauksia ei ole tullut kuin pari.

[Jani]

Nämä ovat korvienvälijuttuja, kuten joku jo aiemmin mainitsikin.

Asia liittyy keskeisesti itseluottamukseen ja sen ajoittaiseen ailahteluun. Tilannetta pahentaa entisestään se, että mielessään alkaakin ennen kaikkea pelätä epäonnistumista, sen sijaan että päällimmäisenä olisikin onnistumisen hakeminen.

Tällaisessa tilanteessa näkisin parhaana keinona pelivireen palauttamiseksi mielikuva- ja rentoutusharjoittelun. Mieti onnistumisia epäonnistumisen sijaan. Tuskin pelitaidot mihinkään ovat kadonneet, vaan kyse on lähinnä voittamisen halun ja haastamismielentilan palauttamisesta. Huonoja hetkiä tulee ja menee, mutta katse pitää olla aina suunnattuna eteenpäin. Älä jää märehtimään hörppyjä. Menestyäkseen on oltava haastamishaluinen ja periksiantamaton. Otteluun ei lähdetä "tekemään parastaan", vaan voittamaan, oli kyse kuinka kovasta vastuksesta tahansa. Vastustajaa - kuten myös itseään - pitää kunnioittaa, mutta ei pelätä.

[Cheese]

Sitten joskus taas lähes "pelkää", että toivottavasti ei tulisi kuteja ollenkaan, kun kuitenkin kaikki uppoaa. Että tämmöistä tällä kertaa...

Tällainen olo tulee minulla varsinkin silloin kun yksi veto on mennyt ja laukauksia ei ole tullut kuin pari.

[ProGoalie]

Noni tätä aihetta oon odottanu
Mulla oli tossa marraskuussa (juuri kun oli kartoitukset) niin itseluottamus ihan miinuksillaan . Pidimme palaveriakin vähäsen mv - valmentajan kanssa tästä itseluottamuksesta niin hän mainitsi että lähtisin tekemään "töitä" mahdollisimman yksinkertaisesti ja näin se alkoi palaamaan .
Jos puhutaan tästä hetkestä niin en meinannut muistaakkaan minun mustasta kuukaudesta Kun nyt olen "hot"

[korppu]

Nyt koko kauden on tuntunut, että olen selkeästi alisuorittanut, joten itseluottamus omaan maalivahtityöskentelyyn on melkoisen nollassa. Ei ole helppoa, kun tietää pystyvänsä parempaan, mutta kaikki vain menee jatkuvasti todella alakanttiin. Tätä kautta peli lopulta sekoaa melkoisen täydellisesti.

Itselläni lähes samaa rataa koko kausi. 3 peliä voin laskea onnistuneiksi, mutta muut ovat olleet vaikeita ja se koettelee erityisesti harjoitusmotivaatiota.

Viime aikoina myös kipeä ranne laskenut itseluottamusta, koska rajoittaa niin paljon tekemisiä.

[Blocker]

Meikäläisellä on nykyisin jo itselläni täydellisesti toimiva systeemi! On nimittäin allekirjoittaneen itseluottamus hakattu vuosien aikana niiiin monta kertaa jään rakoon ja vielä alemmaksi, että on tehnyt joskus jopa mieli lopettaa, ja niinpä olen senkin kääntänyt positiiviseksi. Ajatusmaailma yksinkertaisesti käännetään siihen asentoon että tästä on noustu ennenkin ja niin noustaan nytkin. Yleensä tällaiset jutut eivät minulla toimi, mutta eipä ole itseluottamuksen puute haitannut enää reippaaseen vuoteen.

[Stratos]

Tutuksi on tullut olo, kun tuntuu ettei saa kiinni edes rantapalloa.

Mikä on auttanut? Olen lähtenyt ihan perus jutuista liikkeelle. Pyytänyt jotain joukkuekaveria treeneissä vetämään helppoja vetoja vuorotellen kilvelle ja rällälle (ei mv-valmentajaa minulla ). Olen yrittänyt olla odottamatta itseltäni liikaa. En siis ole lähtenyt tilanteisiin asenteella "argh, nyt tulee koppi", vaan rauhallisesti ja yrittänyt tunkea sen epävarmuuden jonnekkin piiloon sinne pääkoppaan. Joka torjunnan jälkeen olen yrittänyt kerätä sen onnistumisen fiiliksen ja keskittyä siihen. Näillä keinoin on niistä huonommistakin kausista selvitty.

[HB]

Tutuksi on tullut olo, kun tuntuu ettei saa kiinni edes rantapalloa.

Mikä on auttanut? Olen lähtenyt ihan perus jutuista liikkeelle. Pyytänyt jotain joukkuekaveria treeneissä vetämään helppoja vetoja vuorotellen kilvelle ja rällälle (ei mv-valmentajaa minulla ). Olen yrittänyt olla odottamatta itseltäni liikaa. En siis ole lähtenyt tilanteisiin asenteella "argh, nyt tulee koppi", vaan rauhallisesti ja yrittänyt tunkea sen epävarmuuden jonnekkin piiloon sinne pääkoppaan. Joka torjunnan jälkeen olen yrittänyt kerätä sen onnistumisen fiiliksen ja keskittyä siihen. Näillä keinoin on niistä huonommistakin kausista selvitty.

Minullakin on aika lailla samanlainen tyyli, kun mokkevalmentajaa ei löydy.

[Hirmulätty]

Mielenkiintoinen aihe ja varmasti sille, joka .

Monessa tapauksessa - lajista riippumatta - negatiivisen vireen pysäyttämiseksi vetäydytään hiljaisuuteen ja rauhaan harjoittelemaan ja palauttamaan niitä aivan perusjuttuja mieleen. Tässä kohtaa valmentajan rooli on ehkä suurimmillaan kun puhutaan ammattilis- ja aikuisurheilusta. Valmentajan pitää pystyä kaivamaan urheilijalle positiivisia juttuja pääkoppaan, tuoda esiin valmennettavan vahvuudet ja rakentaa itseluottamuksen murusista onnistumisien kautta rautainen psyyke ennen seuraavaa astumista estradille.

Toinen tapa lienee pistää "tyrmätty" urheilja heti kun mahdollista uuteen taistoon ja hakea sitä kautta onnistumista ja positiivisia tuntoja.

Vuosiin ei ole enää sillä tasolla tullut pelattua, että olisi sellaista valmentajaa (etenkään mv-valmentajaa), joka maalivahdin tekemisiin millään tavalla puuttuisi. Täytynee vissiin alkaa reenaamaan noita ihan perusjuttuja, niin jospa sitä sen kautta saisi taas jonkinlaista varmuutta otteisiinsa.

Tuota "tyrmätyksi" tulemista ja taistoja on ollut ihan riittämiin, koska ei kauheata tunkua ole meikämandoliinon jälkeen maalille...

Juu, en tarkoita omalla viestilläni sitä, että minulla todellakaan olisi nykyään maalivahativalmentajaa, höntsyistä puuttuu se päävalmentajakin

Nykyään en jaksa paljoa murehtia jos välillä menee helppo tai helppoja, harrastustasolla kun pelaa niin tärkeintä on hiki ja varusteurheilu!

Mutta kyllä mä uskon tuosta "back to basics" -tyyppisestä ratkaisusta löytyvän jotain helpotusta huonompiin hetkiin kuten muutama kollega onkin jo maininnut.

[juha]

Ehdottomasti back to basics treenauksessa on ratkaisu heikkoon vireeseen. Takasin vain hakemaan ihan perustorjuntoja ja peruskuvioita. Näitä sitten hiotaan riittävästi, niin alkaa homma kääntymään.

Mielikuvaharjoittelusta ei varmastikaan ole haittaa. Itse havainnut että toimii aina hyvin, kun pääsee rauhassa keskittymään peliin ja pitämään omat rutiinit vakiona. Jotenki oudosti päänsisällä on sen jälkeen moodissa, että kiekot jääävät kiinni. Huono keskittyminen ja huono alkulämpö niin ei varmasti saa mitään kiinni ja ollaan takaisin negatiivisessa kierteessä.

Jollain tasolla myös ehkä 1-2 viikon motivaatiotauko tekee ihmeitä.

terveisin,
-juha-