Urheilulehden kommentti nro 36 (7.9)

[Jukka Ropponen]

Onko kukaan lueknut tuota Esko Seppäsen kommentti kirjoitusta sivulta 44. Puuttuu aika rajulla kädellä Nuori Suomi keskusteluun ja tästä mekin voisimme hieman turinoida täällä.

Itse täytyy sanoa että olen kyllä Seppäsen kanssa samoilla linjoilla.

Jukka

[Blocker]

Voisikos joku vielä pistää tästä tekstistä vähän näytettä, kun ei ole tullut tuota lehteä luettua...

[Myti]

Nyt kerkesin/muistin lukea kyseisen jutun. Seppänen kirjoittaa asiaa. Nuorta Suomea on kommentoinut (kritisoinut) myös Urheilulehden "vanhempi" toimittaja Sihvonen omissa artikkeleissaan useamman vuoden ajan enemmän tai vähemmän. Ja asiaa on kritisoinut varmasti moni muukin ja onkin kritisoinut.

Seppänen otti pari hyvää esimerkkiä: "Puhallettiinko Ronaldinholle vaihto juuri kun hän oli kokeilemassa uutta harhautusta naapurikorttelin poikaa vastaan Porto Alegressa?" ja "Valvoiko joku Brooklynin pihakentillä, kuinka paljon Michael Jordan sai pallollista aikaa verrattuna naapurin Johniin?"

[sandey]

Minusta suuri kysymys ei ole merkki/ akileen kantapää meillä suomessa, ei ole nuori suomi. Suurempi kysymys on miten saada nuoret urheilijan alut ulos omatoimisesti liikkumaan. Pelaamaan niitä pihapelejä ulkojäillä, niin kuin jordan pelasi brooklynin kaduilla. Sielä ne toistot tulevat, sieltä se urheilulllisuus tulee.
Minä itse en näe nuori-suomea niin mörkönä vaan mahdollisuutena. Mahdollisuutena tarjota myöhemmin herääville mahdollisuus. Sillä kovinkaan monen E-D junioro valmentajan ammattitaito riittää hoksamaan tuolloin hyvin nuorena näitä myöhään herääviä. Ja kyllä nämä huiput ponnistavat vaikka mitä heille tekisi. Enemmänkin on kyse siitä miten nuoriso valmentajat pystyvät kasvattamaan näistä rajatapauksista hyviä jopa huippuja.
Mutta minun näkemyksessäni nuori-suomi ei ole se "iso" ongelma, vaan nyky nuorten vähäinen omatoiminen liikkuminen.

[korppu]

Asia on mielestäni juuri niinkuin sandey ilmaisi.

Nykyään on kova homma saada kunnon pelejä ulkojäille,kaduille yms, kun aina pitää olla tietokoneella pelaamassa! Pihapeli kehittää erityisesti peliälyä ja mailan käsittelytaitoa, juuri niitä missä suomalaiset häviävät maailmalla.

[julle]

Osittain samaa mieltä sandeyn kans. Aika kova haaste saada nappulat ulos höntsäämään,hakkaamasta änäriä. Mut eipä toimi "nuorisuomidemokratiakaan" silloin kun tehdään nappuloista huippu-urheilijoita ja opetellaan jo pienenä kilpailemaan, voittamaan ja häviämään..

[Jukka Ropponen]

Molemmat mielipiteet ovat minun mielstäni oikeita. Tuo liiallinen nuori suomi ajattelu on haitaksi (vanhemmat kellottavat saaku pikku samli jne saman peliajan kun nbaapurin ville), mutta niin on koululiikunnan ja vapaaehtoisen liikunnan puutekin.

Jukka

[Myti]

Seppänen ottaa kantaa pelkästään huippu- ja kilpaurheilun näkökannalta. Minun mielestä on eri asia kuntoliikunta ja miten saadaan lapset liikkumaan.

Kilpaurheilun kannalta olisi optimaalinen tilanne antaa lahjakkaille ja urheilullisille lapsille enemmän peliaikaa itse peleissä ja kilpailutilanteessa. Mutta tiedän että se ei ole noin yksin kertaista. Lapsellehan sopisi tietyin rajoittein vähempi peliaika (kaikki lapset eivät tykkää kilpailemisesta), mut miten saadaan meille vanhemmille se iskostettua. Tässä tulee eteen kateus ym. ilmiöt.

Mutta toisaalta voisi olla kannustimena/palkintona lapselle peliaikaa itse kilpailutilanteessa omalla ajalla suoritetun liikunnan määrä. Eli mitä enemmän liikut vapaa ajalla, sitä enemmän saat peliaikaa. Mutta ei tääkään ole niin yksinkertaista.

Lapsen liikkumisen kannustimena toimii myös oma vanhempien esimerkki sekä luontainen lahjakkuus ja mielenkiinto. Esim. oma ala-aste ikäinen poikani katsoi talvella netistä nhl-clippejä ja meni ulos reenaamaan uusia kikkoja mitä sieltä netistä oppi. Milloin oli Brierre milloin Crosby.

Tässä muutamia pohdintojani.

[Mr. HooVer]

Lapsen liikkumisen kannustimena toimii myös oma vanhempien esimerkki sekä luontainen lahjakkuus ja mielenkiinto.

Jep. Turha EA Sportsia on syyttää, jos oma jälkikasvu hakkaa änäriä pleikkarilla. Vika on vanhemmissa, jos lapsi on opetettu viihdyttämään itseään tv:n tai pelien avulla. En sano, että tuollaiset viihdykkeet pitäisi kieltää kokonaan, mutta joku raja niissäkin pitää olla.

[Jukka Ropponen]

Vanhempien esimerkki on varmasti tärkeä tekijä, mutta niin on aina vähentynyt koululiikuntakin. Yhteiskunta on koko ajan mennyt suuntaan jossa me kaikki liikumme vähemmän ja vähemmän, kunto huononee ja paino kasvaa. Kyllä tämä trendi varmasti vailkuttaa myös huippu-urheiluunkin, mutta ennen kaikkea uskon että juuri tämän alueen suhteen nuori suomi on ohjelma paikallaan. Tarvitaan systeemi vastustamaan tätä yleistä terndiä ja nuori suomi ajaa tuota asiaa hyvin.

Sen rinnalle vaan tarviitaisiin mielestäni oma järjestelmänsä joka keksittyy vain kilpaurheilun/kiekon kehittämiseen. Se on sitten täysin lapsista/vanhemmista kiinni kumman systeemin pariin haluaisi.

Jukka

[Myti]

Sen rinnalle vaan tarviitaisiin mielestäni oma järjestelmänsä joka keksittyy vain kilpaurheilun/kiekon kehittämiseen. Se on sitten täysin lapsista/vanhemmista kiinni kumman systeemin pariin haluaisi.

Tätä itsekin olen miettinyt, mut en "tohtinut" sitä tuohon laittaa

[sandey]

itse en näe f-e junioreille tärkeäksi saada/päästä puhtaaseen "kilpa-urheiluun".Sillä itse näen, että tuolloin on paljon tärkeämpää harrastaa monipuolisesti ja paljon. Ja nuori-suomi ei kiellä /poista laadukasta haarjoittelua, joka on mielestäni paljon tärkeämpää nuorille urheilian aluille.Itse en toisi kilpa urheilua mukaan kuin joskus D1:ssä.
Tämä on tietenkin vain minun näkemyksiäni.

[mokkevalakka]

järkevänjärjestelmän saamiseksi ei ole kuin kaksi mahdollisuutta.
1.kilpaurheiluun suuntautunut jääkiekkojoukkue/seura,jossa treenaa ne joilla on urheilullisia tavoitteita.
2.harrasteurheiluun suuntautunut joukkue/seura jossa treenaa ne joilla ei ole urheilullisia tavoitteita.
miksi vängällä ängetään kahta eri ajatusmaailmaa omaavia vanhempia ja junnuja samaan muottiin,aina joku kärsii,treenataan liian lujaa tai ei treenata tarpeeksi niin että se joukkueen huipun kehittyminen ei kärsii.
itse olen henk.kohtaisesti joutunut kokemaan kuinka v:mäistä on toimia yhteisössä jossa on kumpiakin mukana-> ei mene kuin tappeluksi.
oma poika vaihtoi seuraan jossa saa treenata ja pärjätä,aikaisemmassa se kiellettiin kateuden tai jonkun muun syyn takia joukkueeltamme ja tuumailtiin että eroitetaan valmentajat ne on epäpäteviä,heidän takiaan pelaaja määrä joukkueessa tulee laskemaan koska kaikki ei halua treenata ja pärjätä.ps joukkueessa oli n.20 pelaajaa nyt siellä on 10 pelaajaa,yksi pelaaja tuumaili treenien jälkeen isälleen että kun valmentajat vaihtu niin eipä tule hikitreeneissä,isä siihen että pane enempi vaatetta niin lämpiää
joukkueen valmennuspäällikkö jopa meinasi että 10-vuotiaille junnuilla ei ole kilpailuviettiä vielä ja toisakseen eivät ne vielä tajua häviääkö vai voittako hän pelejä jne. aivan.ihan idiootti kun tuollaista menee väittämään,on sitä saatu monesti hyvät naurut tuostakin kommentista..
toinen huvittava kommentti oli että kun kilpaillaan niin se häviävä osapuoli saa henkisiä traumoja siitä että häviää jossain kilpailussa tai harjoitteessa.pelle myöskin kielti nuorisuomi säännöstöön vedoten ettei
e-junnun tarvi tietää esim.miten puolustajan tai hyökkääjän pitää pelata isolla kentällä ja liikkua kentällä pelin aikana.minä sanoin että no sittenhän homma porsii oikein kunnolla,johon piäälikkö tuumaili että kärsiikö eniten junnu,vanhempi vai valmentaja jos käy näin.
oulun seudun eräässä joukkueessa oli taitava kenttäpelaaja joka pelissä pystyi kulettelemaan kiekkoa ympäri kentän pyöritellen vastustajat kahville kun halusi,valmentaja kielsi yksinkulettamisen ja maalinteon pitää syöttää,kaveri teki seuraavassa vaihdossa saman eli kuletteli kiekkoa miten halusi seurauksella että kaveri joutui vilttiin.tapahtuman takia saattoi suomalainen jääkiekko menettää loisto yksilön koska kaveri lopetti lajin tapahtuneen takia.

ei sitä nuorisuomi säännöstöä saa lukia kuin raamattua

[Mr. HooVer]

Vanhempien esimerkki on varmasti tärkeä tekijä, mutta niin on aina vähentynyt koululiikuntakin.

Joku palstan nuorista kirjoittelijoista varmaankin voinee kertoa koululiikunnan määrän nykyisellään? 80-90-luvun taitteessa kun pakollisia kouluja kävin, liikuntaa oli muistikuvieni mukaan vain ja ainoastaan 1-2 tuntia viikossa. Yläasteaikaan nuo kaksi tuntia oli peräkkäin, ala-asteella eri päivinä. Jos kahdesta tunnista otetaan se toinen pois, prosentuaalinen pudotus näyttää huimalta, mutta ei sillä tunnilla viikossa _oikeasti_ tehdä kesää eikä talvea kansan ylipainon suhteen. Ne, joita urheilu kiinnostaa, liikkuvat vapaa-aikanaankin, kun taas ne, joita koululiikuntakaan ei vähempää voisi kiinnostaa, koittavat parhaan kykynsä mukaan luumuilla liikuntatunnit, eivätkä muutenkaan liiku ja siksi lihovat.

Nuori Suomi-säännöstö on periaatteellisesti hieno ja toimiva ajatus taata kaikille tasapuoliset mahdollisuudet pelata joukkuepelejä. Yhtälailla, periaatteellisesti, kommunismi on hieno ja toimiva aate. Pieni epäkohta kommunismissa ja Nuori Suomessa on; kumpainenkaan ei toimi käytännössä.

[KMM]

Sen rinnalle vaan tarviitaisiin mielestäni oma järjestelmänsä joka keksittyy vain kilpaurheilun/kiekon kehittämiseen. Se on sitten täysin lapsista/vanhemmista kiinni kumman systeemin pariin haluaisi.

Tähän sisältyy yksi väärä käsitys, jonka vuoksi tämä asia onkin niin vaikea: Se ei ole lapsista eikä ainakaan vanhemmista kiinni, vaan lahjakkuudesta, halusta tehdä töitä ja hyvästä valmennuksesta. Tätä varmaan Jukkakin tarkoitti, mutta valitettavan moni ei ymmärrä, että omasta lapsesta ei ole kilpaurheilijaksi, tai että siitä jolla motoriikka ei juuri nyt ole kunnossa saattaa joskus vielä menestyä.

Se rinnakkainen järjestelmä on olemassa ainakin pääkaupunkiseudulla Jokereilla, HIFK:lla jossakin määrin Jäähongalla ja muillakin seuroilla. Näiden puute on tosin se, että ne eivät yleensä hallitse yksilöllistä valmennusta vaan pikemminkin lahjakkuuksien tuhlauksen ja kierrätyksen.